Salpimientan kaksi äärtä

Sunnuntaina saimme muuttomme lopullisesti tehdyksi. Kaikki kamat samassa huoneistossa (kiitokset vielä kerran kantoavulle, olette terästä). Mutta hetkinen – sittenhän kaikki keittiökamat olivat laatikoissa, missä lie, ja nälkä paukutteli kynsiään kylkiluihin. Kaiketi sitä olisi pitänyt jotenkin antautua kotoilulle, olla trendikäs ja laittaa jotain versoja itämään, syödä kynsiä tai leipaista nohevasti jokin piiras. No ei. Halusi pois siitä kaaoksesta, että jaksaisi sitten jotenkin kotiutua. Kotoiluun en ylly.

Mutta siis, ruokaa. Sitä oli tietenkin saatava, alkoi jo nousta kaikenlaista ahdistusta ja kiukkua ilmoille. Talsimme mäen ylös ja päädyimme Salpimientaan. Ovesta sisään astuessamme tajusimme, että jaahas – tämähän on niiden 88:n baarin joukossa, että tästä pitäisi nyt sitten jotenkin kirjoitella, ja että meni taas aivan reisille tämän blogin aloittaminen sieltä hivenen khuulista ja kuumottavasta Kallion baarista. Mutta ei se mitään.

salpimienta4

Kuten helsinkiläiset tyypit valtaosin tietänevät, on Salpimienta pizzapaikka. Salpimientasta myös vegaanit saavat mahansa täyteen maukasta lättyä, sillä mitä sympaattisin, menninkäismäisesti virnuileva omistaja Ofu tekee pizzan myös soijajuustolla. Ofun ja Salpimientan eduksi mainittakoon myös raaka-aineiden tuoreus, pizzapohjan rapeus ja listalta löytyvä herkullinen Spicy Vege -pizza.

Niin, Ofu. Ofu omistaa Salpimientan ja juttelee innokkaasti kaikkien asiakkaidensa kanssa. Jos käyt Salpimientassa useammin kuin kerran, saat Ofusta ystävän. Ofu istuu tiskin takana usein joko lukemassa kirjaa, tai sitten hän katsoo telkkaria. Jos tuttuja sattuu paikalle, tulee hyväntuulinen miekkonen jutustelemaan kanta-asiakkaidensa kanssa – ja voi veljet, että sitä juttua riittää.

Salpimienta on vähän sellainen kaikkien paikka. Trendikkäiden nuorisolaisten, ja Kallion alkuperäisasukkaiden. Asiakkaiden ikähaarukka lienee kahdeksantoista ja kuoleman välissä. Tämänkertaisella visiitillämmekin asiakaskunnassa oli edustettuna paikallisväestö ja trendikäs nuori kaupunkilaisuus.

Toiseen nurkkaan pyrähti hätiköivä nuorisolaislauma paniikinomaisesti Salpimientan nurkkia katsellaan lakaisten – kunnes Ofu ystävällisesti neuvoo, että tuolla, tuolla ja tuossa on niitä pistorasioita, että saatte puhelimianne latinkiin. Jotenkin epämiellyttävän keulivin elkein yksi niistä (80-luvun villapaita, ylikasvanut fleda, tarpeeksi lyhyet lahkeet statement-sukille ja varmasti isukin rippijuhlissaan käyttämät kengät) nuorisolaisveikoista huuteli Ofulle tiskin taa omalta istuinsijaltaan, että oliko oreganoa. Ja oli siellä sellainen pirtsakan pastellisävyinen Fjällräven ja joku Nanson trendikäs kuosi. Ai mutta kaljablogihan tämä, ei suinkaan fäshön vittu anteeksi. Piakkoin tuohon laumaan lyöttäytyi nuori jantteri, jolla oli tukka ja naamakarvoitus kuin Jukka Pojalla. Keskityin pizzaani (Vegetariana, lisänä fetajuusto).

Viereisessä pöydässämme kokousti kaiketi jossakin naapuritalossa asusteleva sakki keski-ikäistä ihmistä. Puhuivat jossakin vaiheessa hautajaisista. Karaokesta myös. Jotenkin keskityin siihen nuorisolaisporukan hötkyävään häärintään siinä määrin, että meni tuo varttuneemman kansan keskustelu ohi.

Mutta yksi oli joukosta poissa. Varmasti kokeneemmat Salpimientan-kävijät ovat nähneet ovelta katsoen oikealla seinustalla keskimmäisessä pöydässä kumarassa talvitakki yllään usein istuvan vanhan miehen. Hän ei ollut siellä. Hän on aina siellä. Nimeä en tiedä, mutta jokaisella Salpimientan-vierailulla mies on siellä. Ja kun hän ei ole, tuntuu kuin Ofu olisi jollakin ratkaisevalla tavalla uudistanut lafkan sisustusta.

Tuoppi: Karhua; 4,20 euroa, 0,5 litraa. Hanassa myös Hoegaardenia ja Budejovickya.

Käytyjen baarien määrä: 2.

Bonus pizza-gif:

salpimienta-gif

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Salpimientan kaksi äärtä

  1. Historiaa: Salpimientan tilalla oli ennen Pub Merirosvo. En muista, että olisin kertaakaan käynyt ko. paikassa, mutta perimätiedon mukaan sieltäkin sai pizzaa ja halpaa kaljaa. Merirosvon perintö näkyy nykyään Salpimientan listalla: paikasta saa Merirosvo Special -nimistä pizzaa. Merirosvo-nimi tullee siitä, että Fleminginkatu on saanut nimensä Flemingien aatelissuvusta, ja tähän sukuun kuului eräs Otto Fleming. Hän oli (Wikipedian mukaan) ”täysipäiväinen seikkailija, merirosvo ja kaappari.” Otto tunnettiin myös nimillä Pohjolan Herkules ja Suomen Herkules. Varmasti hieno mies.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle tomistro Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s