Neitsytmatka Flemari 21:een

En tiedä onko tylsempää tapaa nimetä baaria kuin osoitteen mukaan. Bar & Cafe Flemari 21:lle tämän nimeämiskäytännön kuitenkin antaa anteeksi. Harvemmin ihmisten kodeillakaan on erisnimiä.

Flemari 21 nimittäin edustaa vahvasti peribrittiläistä ”pub korttelin asukkaiden olohuoneena”-tunnelmaa. Satuimme paikalle iltana, joka oli omistajan viimeinen ennen ensimmäistä lomaa kolmeen vuoteen. Ovesta poistuessaan toivotteli vakioasiakkaille hyviä vointeja ja lupasi tuoda vietnamilaista riisiviinaa tuliaisiksi. Joku kantiksista halusi seinäkellon.

Tunnelma on siis tuttavallinen. Tämä on hyvä, sillä Flemari 21 on pieni paikka. Pöytiä on noin kymmenen ja tilaan mahtuu vain yksi keskustelu kerrallaan. Torstaina keskustelua veti itsekseen nainen, joka puhui ihan mistä vain ihan kenelle vain. Aiheet vaihtelivat jääkaapin pakastelokeron optimaalisesta sijainnista viestimiesten tärkeyteen armeijassa ja niin edelleen. Sivuttiinpa Putinia ja Ukrainan tilannettakin. Häntä ei haitannut, että muut paikalla olijat eivät häntä juuri kuunnelleet.

Hyvä, että joku puhui. Meillä oli muuttopuuhastelun jälkeen puheet aika vähissä (no, keskusteltiin feminismistä joku tovi), ja Flemari 21:n näkemys tunnelmaa luovasta äänimaisemasta on isolle volyymille säädetty Yle Teemaa näyttävä televisio. Siinäkin mielessä hyvin olohuonemainen paikka; näin meilläkin kotona oli.

Vaikka tunnelma muistuttikin paikallisten olohuonetta, Flemari 21:stä tuli mieleen lähinnä jonkun pikkupaikkakunnan kirkonkylällä sijaitsevan huoltoaseman baari. Kaljan lisäksi tarjotaan lohivoileipiä ja muuta pientä syötävää. Tuli sellainen olo, että oli matkalla sukulaisten mökille tai jonnekin, ja bussia vaihtaessa piti keksiä tunniksi tai pariksi tekemistä, joten päätyi juomaan pari kaljaa. Sellainen olo, että kantikset olivat istuneet pöydissään useamman kuin yhden kuntaliitoksen läpi, mutta kylä on edelleen riskikuntien listalla. Että jos tähän jäisi, saisi kohta tietää kaiken muiden asiakkaiden elämistä ja ihmissuhteista, kunnes havahtuisi siihen, että on ylittänyt keski-iän ja edelleen Flemari 21:n pöydässä kaljatuoppi kädessä. Pysähtynyt on kai se sana, jota haen.

Hyvä siis, että joku puhui ja televisio oli päällä ja olut oli edullista. Muuten pari kaljaa olisi helposti muuttunut pariksi vuosikymmeneksi ja tämä blogi jäänyt kirjoittamatta loppuun.

Tämä oli meidän molempien ensimmäinen kerta Flemari 21:ssa. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että jäänee myös viimeiseksi. Ja että teki mieli olla tässä tekstissä astetta kriittisempi. Mutta Flemari 21 näyttää toimivan sen kantapaikaksi valinneilleen asiakkaille erittäin hyvin ja vuodesta toiseen, joten mikä minä olen heidän valintaansa tyrmäämään. Tämä on pala aitoa Kalliota ja toivottavasti myös pysyy sellaisena. Ei siinä meitä alle nelikymppisiä tarvita, me voimme käydä muuallakin.

Tuoppi: Koffia; 3,50 euroa; 0,5 litraa. (Hanassa ja laseissa on Karhun logo, oluttynnyreissä Koffin.)

Käytyjen baarien määrä: 3.