Krapulaprofessorin testissä nostalgianhuuruisia hetkiä lupaava Lipsi Cola

Tämä mehujääjuttu kuulemma auttaa. Kiitosta satelee, ja ihmiset ovat jokseenkin sekaisin tästä krapulapäivänsä mullistaneesta mehujääpuuhasta. Kuulemma eräänkin kaveruksen elämä olisi ollut vuosien ajan huomattavasti helpompaa, jos hänelle olisi joku jo aiemmin kertonut mehujään darraa parantavasta voimasta. Kuulemma ei ole ihmisille ihan itsestäänselvää! Ja toinen sanoo, että mehujäällä darran parantelu pitäisi jotenkin kaupallistaa ja myydä, koska on niin perin nerokasta. Hämmentävää. Itsellenihän mehujäällä darfurin kumoaminen on ollut niin itsestäänselvää, että ollaanko tässä nyt sitten jonkinlaisen kultin perustajia? Näinkö ne uskonnot syntyvät?

Asiaan! On ollut helle. Mehujää auttaa sekä darrassa, että helteellä. Joskaan ei se ole yhtä palkitseva tuntemus. Helteellä mehujää viilentää otsalohkoa ehkä vartin verran, mutta krapulassa nautiskeltu mehujää antaa nauttijalleen ihan uuden elämän ja jonkinlaista toivoa tulevaisuudesta.

Tässä kesään siirryttyä on tullut törmättyä taas jonkinlaisiin uutuuksiin pakastelaarien äärellä uupoillessa. Ihan kreisiä kyllä, että täällä perähelvetin pohjolassa, missä talvella tuuli ja pakkanen jäädyttävät ihmiset ytimiä myöten, on näin jumalattomat jäätelövalikoimat. Kuinka monta kertaa sitä on melkein tihrustanut itkua suuremman kaupan pakastelaarien äärellä, kun niitä jäätelöitä on siinä jonku miljoonatuhatta erisenlaista, eikä tiedä enää, mitä tekisi mieli. Sitten sitä paniikkipäissään ostaa jonkun puoliksi sulaneen tikku-Eskimon.

Mutta siis niin, jäätelöitä ja se valikoima ja uutuus ja mehujää! Olen tullut siihen ikään, että huomaan asioiden olleen joiltakin osin paremmin silloin ENTISAIKAAN. Elikäs lapsuudessani. Silloin oli useampiakin colanmakuisia mehujäitä, mutta lähivuosina niitä ei oikein ole ollut. Surullista. Saako niitä enää mistään? Vielä joitakin toveja sitten colanmakuisia mehuijäitä löytyi satunnaisten siwantapaisten kauppojen pakastealtaista. Kaipaan lapsuuteni nostalgiaa. Siksi innostuin suuresti törmätessäni Lipsi Cola -mehujäähän. 20140427-193440.jpgJestassaatana, ajattelin. Että ihanaa, lapsuuteni kesät, colanmakuinen mehujää, ai että, lärpän lärpän ja jippii, ja että tämä VÄRJÄÄ VIELÄ KIELENKIN no aikamoista! No pettymyshän siitä sitten aiheutui. Jokainen varmaan tietää, miltä maistuu se pikkuliru colaa, joka on jäänyt lasin pohjalle ja johon on sulanut noin puoli kiloa jääpaloja? Lipsi Colan colanmakuisuus on jotakuinkin samaa vahvuutta.

Haloo mikä jömmi!

Haloo mikä jömmi!

Lisäksi Lipsi Colan koostumus on jotenkin kova ja narskuva. Ilo Lipsi-mehujäiden uudesta perheenjäsenestä vaihtui hiljaiseen katkeruuteen. Vastaisuudessakin nuohoan jokaisen siwantapaisen ja lähikauppiastarmomaisen pikkuputiikin mehujäälaarit tarkasti toivoen törmääväni lapsuuteni kesien colaherkkuun.

Kaipa tämä helteellä menee, jos haluaa hassutella mustalla kielellä. Mutta darraa en lähtisi tällä parantamaan. Darran kaveriksi tulee vielä pettymys, ja muutenkin siinä könkelön nostattamassa emotionaalisesti hauraassa tilassa en voi suositella pettymyksiä kenellekään.

Lipsi Colan arvosana suuressa könkelökepukkatestissa: 1/5.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s