Ravintola Toveri, tyyli ja historia

Toveri tuopin läpi.

Toveri tuopin läpi.

Lauantaina oli veljeni häät hotelli Tornin näköalakabinetissa. Hieno paikka. Tai siis hienot näköalat, koko kaupunki siinä ikkunoiden takana. Ja paikkakin oli toki hieno, mutta sellaisella ”olemme niin hienoja”-tavalla. Fancy on sana, jonka voisi kai suomentaa hienostelevaksi, mutta se kuulostaa suomeksi jotenkin vähän liian… en tiedä. No, kuitenkin. Valkoiset oli pöytäliinat ja tarjoiluhenkilökuntaa sen verran, että alkoi kuumottaa.

Ruokailun jälkeen siirryttiin onneksi Tornin toiseen päähän eli kellariin. Kalja maksoi S-etukortilla 5,50. Taisi olla Lapin kultaa. Maistui hyvälle ja hyvin.

Siitä tuli tämä siis mieleen, että Castréninkadun ja Kolmannen linjan kulmassa sijaitsevassa Toverissa olut maksaa saman verran. Etukorttia ei kysytä. Ja alkaahan paikat myös samoilla kirjaimilla.

toveri003

Toverissa on hiljaista vanhan ajan tyyliä ja tunnelmaa. Tovi sitten ravintola oli uutisissa, koska joku omatunnoton kelmi varasti sieltä Paavo Tynellin suunnitteleman messinkivalaisimen. Nettisivujen mukaan valaisin on arvokas esineenä, mutta myös palana helsinkiläistä ravintolahistoriaa. Se valaisi aikaisemmin pöytiä ravintola Laatu-Haitissa. Mikä nimi! Hesarin mukaan sen paikalla oli ennen ”ravintola Haiti. Ravintolan nimi muuttui Laatu-Haitiksi, kun viranomaiset olivat moitiskelleet sen huonoa mainetta ja vaativat ravintolalta laatua.” Kansainvälistä touhua.

No, kuitenkin. Ravintola Toverissa on lampun varastamisesta huolimatta historia läsnä. Tyyli on hillityn 50- ja 70-lukulainen. Toveri jo nimenäkin viittaa jonnekin menneeseen aikaan. Nykyään tovereista puhuvat vain vasemmistolaiset, ja sekin on minusta tuntunut aina jotenkin kiusalliselta. Tornissakin tuli menneet ajat mieleen, mutta enemmän sellaisella ”täällä ne kekkoset ja muut joivat neuvostoaikoina viinaa ja läpsivät sihteerejä perseille”-tavalla. Vähän niin kuin olisi ollut aikakoneessa tai museossa. Vaivaannuttavaa. Ehkä kyse on siitä, että Torni on aina ollut kaupungin ja vallan ytimessä, Toveri taas täällä laitamilla, poissa parrasvaloista. Ei tarvitse pönöttää.

Toverissa tyyli toimii. Tämä on yksi niitä harvoja kalliolaisia baareja, joilla on selkeä, suunniteltu ja omanlaisensa ilme. Eikä se tunnu tekemällä tehdyltä tai mitenkään ironiselta tai edes retrolta. Siksi onkin hassua, että Toveri on ollut Toveri vasta vuodesta 2003. Ennen paikalla on ollut Alppimaa-niminen paikka. Kuulostaa legendaariselta.

Kaikesta tästä – ja siitä, että viikonloppuisin ikäraja on 21 vuotta – voi päätellä, että Toveri on hillitty paikka. Minä olen kerran oksentanut sen vessaan.

Tuoppi: Karjalaa; 0,5 litraa; 5,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 24.

Baarimikko/omistaja meni tupakalla ja jätti tuuraajan tiskille.

Baarimikko/omistaja meni tupakalla ja jätti tuuraajan tiskille. Tämä näyttää ihan joltain salakuvaotokselta, mutta on ihan normaalilla kännykällä otettu.

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Ravintola Toveri, tyyli ja historia

  1. Tervehdysfraasi,
    Asuin 90-luvun lopulla Alppimaan läheisyydessä. Siihen aikaan paikka oli hieman ”vilkkaampi” kuin nykytoveriaikaan. Muistaakseni oli happy hour joka ilta parisen tuntia. III- ja IV-tuoppi, sekä Kossuvissy hinnaltaan siinä 10 mk paikkeilla. Mutta noin kympillä oli myös aina tarjolla kotiruokaa (huom! leipä, voi ja maito, kotikalja tai piimä kuului hintaan).
    Sirdiessäkin tuli joskus käytyä. Se oli kuitenkin Alppimaata vielä rankempi tapaus silloin. Sanotaanko sangen aromikkaat asiakkaat joskus. Mutta sama jukeboksi jazz- ja iskelmälevyineen siellä oli jo silloin. Which was/is nice.
    Om’pu taisi olla niin uusi ja ”hip” paikka silloin (kun sana hipsteri oli tuntematon), että en (muistaakseni) siellä silloin käynyt. Nykyään kylläkin. Sävel oli (taas, muistaakseni) nimeltään Viherkulma, tyypillinen sen ajan ravintola (tämä taisi olla 80-luvulla). 90-luvulla siellä oli pizzeria Frutti di Mare, ei hassumpi.
    Pub Pressapari taas oli joku ketjuravintola 90-luvun lopulla, S-ryhmän?. Mutta ennen sitä? Oliko se Kipakka vai mikä? Kaikkea ei muista.
    Odotan mielenkiinnolla uusia kirjoituksia, ja aion käydä joissakin listanne paikoissa, joissa en ole ollut.
    Ystävällinen lopputervehdys

    Liked by 1 henkilö

    • Nämä baarien historiasta ja edellisistä vaiheista kertovat kommentit ovat ehkä suurin palkinto, mitä blogi on tähän mennessä antanut. Kiitos sinulle ja muille kommentoijille arvokkaista kommenteista!

      Tykkää

    • Alppimaassa sai muistaakseni puuroa aamuisin, oliko se peräti ilmaiseksi että nää ammattilaiset pysy kondiksessa eikä ruoka muutenkaan kallista ollu, päivän keiton sai about stoben hinnalla.

      Pressaparissa tulee vieläkin joskus käytyä, Kipakka taas (nykyinen kultainen kulaus) oli taas vähän pidemmällä Aleksiskiven- ja stuurenkadun kulmassa.

      Ihan nastoja mestoja kaikki.

      Liked by 1 henkilö

    • Joskus 70-luvun alkuvuosilta muistuu mieleen tapaus, kun meidän seurueemme päättäväisesti mutta kohteliaasti käännytettiin ovelta. Opiskelukaverilla oli ollut väittärit ja pieni seurue suunnisti aikanaan kohti Alppimaata. Väittelijällä oli frakki ja muilla tummat puvut. Ovella kuitenkin nousi suuri käsi eteen ja portsari ilmoitti, että ”valitettavasti en voi päästää herroja sisään. Herrat eivät ole sopivasti pukeutuneet. Meidän täytyy huomioida muutkin asiakkaamme.”

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s