Pari kaljaa kulttuuririennoissa – eli tarina siitä, kuinka jalat veivät Ryhmäteatterista Kuikkaan

Eräänä iltana tässä taannoin kävimme katsomassa Ryhmäteatterin Supernaiivin. Tiina Lymin ohjaama näytelmä pohjautuu Erlend Loen kirjaan, jossa pääajatelma menee jotakuinkin näin: 25-vuotias mies ei tunne saavuttaneensa mitään, eikä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Siksi hän lopettaa kaiken.

Eksistentiaalinen kriisi on Ylermi Rajamaan näyttelemän päähenkilön elämässä niin väkevä, ettei auta. Mikään ei tunnu miltää, mikään ei auta.

Jotenkin tuo kaikki kuulosti niin pelottavan tutulta – kenelläpä ei elämässään olisi ollut sellaista ratkaisevaa ”Vittuun kaikki” -vaihetta, joka on kaiketi jokin aikuistumisen riitti. Ja onhan elämä jatkuvaa epätietoisuutta ja sopeutumista, eikä siihen toisinaan auta mikään muu kuin yksinkertaistaminen (”Katsonpa netistä neljä tuntia putkeen pelkkiä kissavideoita” vrt. Supernaiivista tuttu hakka) tai räpiköivä todellisuuden pakeneminen (”Tilillä on kolme euroa rahaa, mutta nyt on pakko saada kaljaa – katsotaan sitten sen jälkeen, mitä syön koko ensi viikon”).

Hesari ei antanut kovin yleviä arvosteluja Supernaiiville. Oli kuulemma dramatisoinnilla tuhottu tarinankulkua ja mitä nyt ikinä, mutta minä en ole samaa mieltä. Aggressiivisilla repliikeillä tuhottu Loen empaattista maalailua ja juuh. Lisäksi arvostelussa käytettiin omata-verbiä. Hyi.

Joiltain osin olin kuitenkin samaa mieltä arvostelun kanssa, sillä roolisuoritukset olivat mainioita.

Aina mainio Robin Svartström ui katsojien liiveihin päähenkilön kuusivuotiaana kaverina Børrenä.

Svartström tekee esityksessä myös neljä muuta roolia, miimisesti notkea Anna-Riikka Rajanen kuusi ja muun muassa Albert Einsteinia esittävä Minna Suuronen peräti kymmenen.

Sehän oli, perkele soikoon (aina mietin, että miten se soi?), hauska näytelmä! Blogaajakumppanusta kesäteatterimaiset komedialliset elementit (isot eleet ja ilmeet) kuulemma häiritsivät, mutta itsehän vanhana Pulttiboisien ystävänä arvostin noita velmullisia elehdintöjä suuresti.

No, mutta. Kulttuurista puhuminen sikseen. Näytelmän loppukohtauksesta ja siitä, ettei millään oikeastaan ole mitään väliä tuli niin pieni olo, että oli kerta kaikkisesti saatava kouriinsa iso tuoppi kolmosolutta. Helsinginkadun toisella puolella kuulsivat Oluthuone Kuikan valot kutsuvina.

Kuikka on lintu, joka on saanut nimensä ääntelynsä mukaan. Kuik-ka-kuik-ka. Ja sitten mietin leikkisästi, että huikka.

Joka tapauksessa. Oluthuone Kuikka on HOK-Elannon omistuksessa oleva pienehkö baari Helsinginkadun päätymailla. Useammat menevät kyseiseen anniskeluravintolaan erikoisoluiden perässä, joita sieltä kyllä löytyykin reippaanlaisesti. Blogillemme uskollisina tyydyimme perinteiseen kolmostuoppiin ja jätimme erikoisherkut toisiin kertoihin.

Kuikassa on sellainen pubimainen aromi. Tulee mieleen brittipubit tai ehkä jalat. Viihtyisä. Intiimi, sanoisin ellei siitä tulisi mieleen intiimialue ja täten joku kuukautissuoja. Huolimatta etäisestä sijainnistaan Kallion ytimeen nähden on Kuikka usein varsin täynnä. Liekö se sitten erikoisoluiden vetovoima, S-bonuksen kerryttämisen himo vaiko baarin ilmapiiri itsessään, en osaa sanoa.

Olut on Kuikassa tyyriimpi kuin valtaosassa kalliolaisista juottoloista, mutta onhan paikka imagoltaankin inasen fiinimpi. Viisi ja puoli euroa ei toisaalta ole paljon oluesta, jos mielii juoda vain sen yhden, mutta perikalliolaiseen baari-istuntaan rapsakka febonen on noin kaksi euroa liikaa. Oluen kalliimpi hinnoittelu vaikuttaa myös runsaasti siihen, millaista sakkia Kuikassa istuu, eivätkä nämä tyypit ole tulleet tuoppeihinsa oksentamaan, sanotaan vaikka näin.

Ryyst! Hörrp!

Ryyst! Hörrp!

Kuikka on kiva. Paikka vituttaa ainoastaan kesäisin, kun sen terassi valtaa Helsinginkadun kupeessa kulkevan kadunvieruksen jalankulkijoille varatun kaistaleen omalta kohtimaltaan. Aja siinä sitten pyörällä ohi, kun jalankulkijat poukkivat siinä ja terassi ja kaikenlaista ja huhhuh. Eikä terassille saa tuoda koiria, etteivät ne lutuisat lussukat mönkisi pyöräilijöiden eteen ja täten alle.

Tuoppi: Karhua; 0,5 litraa; 5,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 36.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s