Hilpeä hauki vain muistoksi jäi

Vaasankatu 7.

Vaasankatu 7. Tässä kohtaa on kuvattu Pussikaljaelokuvaa.

Minulla on ongelma.

En oikein tiedä, milloin tämä alkoi tai mistä se johtuu, mutta aina jos näen sanan tai sanayhdistelmä, jossa on 3 tavua + 2 tavua, minun on pakko laulaa se mielessäni tai useimmiten ääneen J. Karjalaisen ikivihreän Ankkurinapin kertosäkeen sävelmällä.

Kokeile itse. Kuuntele ensin tästä kyseinen kohta ja laula tilalle vaikkapa

  • Gangsteriräppi
  • Berliinin muuri
  • Saiturin pörssi

Oikeastaan  tilalle voi laulaa ihan mitä vain mitä sattuu edessään näkemään tai juuri lauluhetkellä tekemään. Kaava on oiva niin sanotuille hetken lauluille. ”Laitanpa leivät” voi laulaa keittiössä. ”Pestäänpä pyykit” voi laulaa pyykkituvassa. ”Haistapa vittu” voi laulaa taksijonossa, kun joku etuilee. Ja niin edelleen.

Niin, ja sopiihan kaavaan tietysti myös Hilpeä hauki.

Minulle on mahdotonta kävellä Vaasankadun alkupäätä ilman, että tämä alkaa soida päässäni. Koko tämän postauksen kirjoittamisen ajan hyräilen ”hillpeä haauki” hiljaa itsekseni. Onneksi olen kotona, muuten minut varmaan passitettaisiin hoitoon. Ottaisin tällaisen välittämisen ilolla vastaan. Haluaisin päästä J. Karjalaisen tarttuvasta melodiasta ja siihen liittyvästä pakkoajattelusta – tai siis pakkorallattelusta – eroon. Jos tämä jatkuu näin, laulan kuolinvuoteellani viimeiset sanani uudelleen ja uudelleen: ”kuolenpas nytten”.

No joo, asiaan. Tässä piti puhua Hilpeästä hauesta baarina, eikä rallatella menemään baarin nimeä. Mutta kun tämä korvamato kertaalleen pääsee porautumaan tajuntaan, ei sitä ole helppo saada sieltä pois. ”Annapa kalja” voisi esim. tilata bissen Hauessa tällä iloisella sävelmällä. Ja sitten seuraavaa tilatessa voi laulaa ”Laitapa toinen”. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kuulemma 14 hanaolutta. Osaanko edes nimeä niin monta erilaista kaljaa?

Kuulemma 14 hanaolutta. Osaanko edes nimetä niin monta erilaista kaljaa?

Paitsi että Hauessa ei oikein voi tilata kaljaa pelkästään tilaamalla kaljaa. Kyseessä on nimittäin Olutravintola Hilpeä Hauki. Eli sellainen paikka, jossa hanoja on enemmän kuin ne tavalliset kaksi ja baarimikon takana on hyllyssä pulloja kuin tavallisella suomalaisella kotihyllyssä kirjoja. Valikoima on listattu liitutauluun, jonka tekstin määrästä tulee lähinnä mieleen Simpsoneitten alkutekstit.

Baarimikon (komea, nuori, tatuoitu, parrakas) ensimmäinen kysymys on ”minkälaista?” ei ”miten monta?”, minkä jälkeen ensikertalainen tuijottaa katonrajan listoihin kuin uskova Moosekseen, joka kantaa uunituoreita käskyjä alas vuorelta. Miten tähän pitäisi suhtautua, mistä pitäisi aloittaa?

Tilataan kaljat. Saadaan Mallaskosken Kuohu Pilsit, kuulemma ”se on se meidän perus, aika jees.” Istutaan pöytään, maistetaan olutta. Onhan se aika jees. Maistuu erilaiselta kuin peruskarhut tai -koffit, mutta jälkeenpäin mietitään, että millä tavalla. Uskotaan vielä viikkojenkin päästä siihen, että jotenkin se oli parempaa kuitenkin.

Pöydässä istuessa alkaa tuntua kotoisammalta. Tultiin tällä kertaa Haukeen, koska peruspaikat ja kaikki muutkin oli vallannut taas joku tuhatpäinen haalariporukka. Hauessa niitä ei näkynyt ja vaikka aluksi olo onkin sellainen niin kuin olisi tullut ”aikuisten baariin”,  siinä ympärillekatsoessa huomaa että 1) muut asiakkaat ovat kuitenkin meitä nuorempia ja 2) Hauen penkit ovat täsmälleen samanlaiset kuin Pub Porthanissa. Rentoudutaan. Aika jees.

Viereisessä pöydässä pelataan hyvin humalaista Aliasta. Joku kysyy Asaa ennen Asaa, toinen veikkaa Elastista. Nauretaan. On aina vaikea olla kuuntelematta ja nauramatta toisten heikolle peliesitykselle. Varsinkin kun vihjeet ovat luokkaa ”semmosia valkoisia juttuja esim linnoissa joista voi tunnistaa…” Vastaus tähän on muuten luuranko. Älä kysy, en tiedä.

Viihdytään Hauessa yksien tuoppien ajan. Jostain muistuu mieleen, että kyllähän täällä on käyty ennenkin. Joskus vuosia sitten tullut istuttua baarin takasalissa, siksi ikkunan puoleinen tila ei tunnu yhtään tutulta. Lähtiessä joku nisti tulee pyytämään ulkona tulta ja pohtimaan, että voisiko Haukeen mennä lataamaan puhelimen akkua. Ei oikein tee mieli sanoa mitään, koska tuntuu siltä, että ei varmaan voi. Katsellaan katuun. Ollaan ulkona, Vaasankadulla.

Päässä alkaa soida Ankkurinappi.

Sen lisäksi, että Hauessa on yli sata olutta niin kerskuvat vielä että on myös Kallion paras lautapelivalikoima. Mutta missä Twister?!

Sen lisäksi, että Hauessa on yli sata olutta niin kerskuvat vielä että heillä on myös Kallion paras lautapelivalikoima. Mutta missä Twister?!

Tuoppi: Mallaskosken Kuohu Pilsiä; 0,5 litraa; 5,90 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 53.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Hilpeä hauki vain muistoksi jäi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s