Emilia Vesterisen maalauksia Café Mascotissa

emilia01

Joulun ja uudenvuoden ympärillä olevat päivät ovat aina vähän sekalaisia baaripäiviä. On tapsantansseja, välipäiviä, uudenvuoden aattoa, loppiaista… Perusduunarilla vapaapäiviä riittää ja viikonloppu tuntuu jatkuvan monta päivää. Jotkut baarit ovat kiinni, jotkut ovat muuten vain hiljaisia ja joissain on meno päällä.

Tänä vuonna kannattaa ainakin jonain päivänä käydä Café Mascotissa Neljännellä linjalla. Me kirjoitimme baarista jo maaliskuussa, jolloin kävimme tsekkaamassa satunnaisen runoiltaman. Nyt olisi luvassa lisää taidetta, kun ystävämme Emilia Vesterinen asettaa baariin näytteille maalauksiaan. Saamiemme kuvien perusteella hyvältä näyttää.

Avajaiset ovat jo tänään lauantaina 20.12., näyttely on auki lauantaihin 3. tammikuuta 2015 asti.

Body of Work – maalauksia

Cafe Mascot, 20.12 2014 – 3. 1. 2015

Maalauksissani olen asettanut oman kehoni alttiiksi sille valvetunteihinikin usein tunkeutuvalle unien logiikalle, jossa tuttu muuttuu vieraaksi ja oma ruumis kauhun lähteeksi. Maalaaminen on minulle myös lopuntonta tutkimusmatkaa ihmisvartaloon, havainnon leikkiä, inspiroitumista ihon ja lihan herkkyydestä.

Maalaan öljyvärein pellavalle, lukuisin värikerroksin, käyttäen valokuvaamista osana kuvan rakentamisen prosessia. Oman vartalon mallina käyttäminen, oman suhteen kehoon tutkiminen ja omien vierauden tunteiden kuvaaminen on täyttä sisäänpäin käpertymistä – näiden kuvien työstäminen valmiiksi maalauksiksi avautumista ulospäin.

Näyttely on osa Hyvinkään taidekoulun viimeisen opintovuoden opinnäytetyötä.

Emilia Vesterinen, emilia.hedvig@gmail.com

emilia02

Mainokset

Cafe Mascot ja runoiltamat

Runotapahtuma saattaa helposti kuulostaa siltä, että yleisössä on vain joko 1) ns. kulttuuritätejä ja muita marimekkoihmisiä tai 2) mustiin pukeutuneita urbaaneja tupakanpolttajia (ajattelen nyt Pentti Saarikoskea ja Miki Liukkosta). Ja siltä, että myötähäpeän määrä on mittaamaton.

Olen käynyt Helsinki Poetry Connectionin uutaman vuoden ajan. Tuorein järjestettiin viime torstaina Neljännen linjan Cafe Mascotissa. Kyseessä oli aikalailla tyyppiesimerkki siitä, minkälaisia pääkaupungin runotapahtumat nykyään ovat. Tai tällainen käsitys minulle on niistä jäänyt.

Kyseessä oli siis HPC:n järjestämä Poetry Jam -ilta. Näissä tapahtumissa on aina joitain buukattuja esiintyjiä ja lopuksi open mic eli yleisölle avoin vaihe, jolloin kuka tahansa voi astua lavalle esittämään omaa sanataidettaan. Lähes poikkeuksetta talo on aina tupaten täynnä, joten jos istumaan halajat, tule ajoissa. Tälläkin kertaa jouduimme seisoskelemaan tovin ennen kuin äkkäsimme tyhjenevän pöydän ja korppikotkina liidimme haaskalle. Tai siis istumaan.

Taso on vaihteleva. Runoilijat ovat lähes poikkeuksetta hyviä kirjoittamaan runoja, mutta esiintymistä ei ole välttämättä hiottu loppuun asti. Mitenpä sitä esiintyjänä kehittyisikään, jos ei esiintyisi. HPC:n tapahtumat ovat varmasti niitä avainpaikkoja, joissa esiintymiskyvyt hioituvat huippuunsa. Hyvänä esimerkkinä toimii tapahtuman juontanut HPC:n toiminnanjohtaja Kasper Salonen, joka on nykyään suvereeni ja supliikki puhemies sekä juontajan että runoilijan roolissa.

No, jos se myötähäpeä – tai esiintymisjännitys – meinaa yllättää, niin onneksi saa kaljaa. Cafe Mascot on nimittäin, nimestään huolimatta, enemmänkin baari kuin kahvila. Tai mistä minä tiedän, mitä siellä päivällä tapahtuu. Iltaisin Mascot on baari ja keikkapaikka. Tarjonta on runsasta ja hinnat usein alhaisia. Tänään keskiviikkona esim. suomiräpin klassikkonimi Loost Koos hintaan viisi euroa! (Ohjelman voi käydä tarkistamassa netistä.)

Cafe Mascot, tai tuttujen kesken Maskotti, on ihan hyvä paikka tällaisille runotapahtumille. Esimerkiksi viime marraskuussa järjestetty W/ord-lavarunousfestivaali oli erittäin hieno tapahtuma. Mascotin alakerta on tilava ja avara, mutta kuitenkin intiimi. Takimmaisista pöydistä näkee lavalle, mutta tila ei tunnu hallilta. Toisaalta ison ihmisjoukon tuottama meteli on joskus niin hallitseva, ettei hissummista runoilijoista meinaa saada selvää.

Mascotin yläkerrassa on biljardipöytiä, screenejä ja ainakin ennen joitain pokeripöytiäkin, joten tilaa on runsaasti, vaikka joku tapahtuma/keikka olisikin vienyt paikat alakerrasta. Minä olen yläkerrassa viettänyt aikaa lähinnä röökikopissa. En edes tiedä mitä biljardi maksaa.

Tuoppi: Karhua; 0,5 litraa, 4,90 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 7.

Todisteena, että tuoppeja on ollut.

Todisteena, että tuoppeja on ollut.