Kallion ytimessä 5th Street Bar & Cafessa.

Sandelshimmeli

Sandelshimmeli

”Tässä oli ennen pizzapaikka.” Lausee tulee sanottua ääneen tai mietittyä hiljaa itsekseen Kalliossa harva se viikko. Ja vielä useammin, jos pizzapaikan tilalle vaihtaa sanan baari. Gentrifikaatiosta eli keskiluokkaistumisesta on Kallion yhteydessä puhuttu viime vuosina kyllästymiseen asti, minkä takia on tehnyt mieli välttää aihetta tässäkin blogissa . Päästiin yli tusinaan baariin, ennen kuin oli pakko. Hyvinhän se meni.

Puheista huolimatta muutos on hidas. Sen kuitenkin näkee helposti, jos Kalliossa on asunut tai muuten aikaa viettänyt. Yksi esimerkki on ns. gentrifikaatiokulma eli Helsinginkadun ja Kaarlenkadun kulma, josta katosi yksi kaupunginosan räkäisimmistä räkälöistä, Kallion Kulma, ja johon ilmestyi kolme hyvin keskiluokkaista paikkaa: luomuruokakauppa ja kaksi ihanan söpöä kahvilaa. Sama tapahtui Flemarilla, josta kaatui (tai siis kai paloi) venäläisomisteinen Matushka, jonka tilalle tuli trendikäs Galleria Keidas.

Kaksi ja puoli vuotta sitten avattu 5th Street Bar & Cafe taistelee trendiä vastaan. Nimensä mukaisesti Viidennellä linjalla sijaitsevan baarin paikalla oli ennen pizzapaikka. Bar Trio -nimellä mennyt mesta oli peruspizzeroiden parempaa kastia, ja soveltuipa paikka oivallisesti myös kaljanjuontiin. Nyt tilalla on täysiverinen baari.

Piskuinen 5th Street – on muuten vaikea nimi, varsinkin jos pitää humalassa sössöttää kaverille puhelimessa – tasapainoilee kaikin tavoin uuden ja vanhan Kallion välitilassa. Yhdellä seinällä on puisia pubitauluja mainostamassa vanhoja panimoita, vastakkaista seinää koristaa koko seinän kokoinen mustavalkoinen kuva Kallion kulmista. Hanasta saa turvallista kolmos-Olvia (blogin ensimmäinen Olvi-ravintola!), mutta myös Sandelsin IV:tä, jotain parempaa siideriä ja Malmgårdin vaihtuvaa kausituotetta. Myös pullo-oluissa ja -siidereissä valikoima on pieni, mutta laadukas. Tarjolla on mm. kuumaa siideriä, jota en muista muualla nähneeni. Tai ei ole ainakaan koskaan tullut mieleen tilata.

Maanantai-iltana tiskin takana häärinyt keski-ikäinen nainen, varmaankin omistaja, hoitaa kaljanlaskemisen lisäksi myös musiikkipuolen soittamalla vinyyleiltä haluamiansa biisejä. Välillä musiikki hiljenee, kun levy kiertyy loppuun ja henkilökunta on ulkona tupakalla kaverinsa kanssa. Tunnelma on siis intiimi, mutta ei-ahdistavalla tavalla. Baarin henkeen liittyy oleellisesti se, että joka paikka on täynnä eri tavoilla päällepiirreltyjä Sandelsin lasinalusia. Niistä on tehty kattoon installaatio, tauluja seinille ja selailtavaa pöytiin. Naisen mukaan lasinalusiin piirtäminen lähti liikkeelle asiakkaista, ja koska baarin tehtävä on palvella asiakkaitaan, ostettiin baaritiskille värikyniä edesauttamaan taiteellisia pyrkimyksiä.

– Täällä ne istuvat välillä hiljaa kuin kirkossa, kun piirtelevät noihin, nainen kertoi.

Sandelspakka

Sandelspakka

Hyvin näyttää toimivan: lasinaluset ovat hauskannäköisiä. Ja mikä vielä tärkeämpää, ne tekevät baarista inhimillisen. Kalliossakin on liian monta paikkaa, jossa omistaja on vaihtunut, remontti on tehty – ja sielu kadotettu. 5th Streetissä on tehty päinvastoin, ja samalla säilytetty jotain oleellista Kalliosta. Jos tämä olisi baarien arvosteluun tarkoitettu blogi, antaisin Fifth Streetille täydet pisteet, tolv poäng.

Viidennen linjan tämä pätkä on muutenkin esimerkillinen pala Kalliota. Vierekkäin ovat osto- ja myyntiliike, thaikkuravintola Du Dii, Ville Valon isän pornoliike, tämä baari ja parturi-kampaamo. Kaikki eri-ikäisten asuinrakennusten kivijalassa. Vieressä on Kallion kirjasto ja Karhupuisto. Tässä on Kallion maantieteellinen ja samalla hengellinen ydin. Kaupunginosan henkeen kuuluu, minulle, olennaisesti se, että baarin – tai miksei vaikka ihmisenkin – ei tarvitse olla ollut paikalla ikuisesti ollakseen kalliolainen. Voi olla uusikin tulokas. Riittää, että ei ole liian siisti, sileä ja siveä.

Tuoppi: Olvia; 0,5 litraa; 4,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 13.

Mainokset

Jotkut baarit ovat kuumottavampia kuin toiset

Kallion kahdeksankymmenenkahdeksan baarin joukossa on pari huonoakin. Joku varmaan luulee, että Kalliossa baareja on kahdenlaisia: roskapankkeja ja siltasia. Siis yhtäällä vanhan liiton räkälöitä ja toisaalla gentrifikaatioporukan trendikkäitä baareja/brunssipaikkoja. Ja että asiakkaat jakautuvat kahteen kastiin: niihin, joilla pipo on päässä pakkasella, ja niihin, joilla pipo on takaraivolla sisälläkin.

Onhan se vähän niinkin, mutta tarkkaan katsoessa hajontaa on runsaasti, ja jokaiselle kävijälle löytyy omanlaisensa kapakki. On trendikkäitä, siistejä, kotoisia, riehakkaita, rauhallisia, kultturelleja, bisneshenkisiä ja niin edelleen.

Ja sitten löytyy sellaisia, joihin ei tee mieli mennä. Osa baareista on jostain syystä vähän epäilyttäviä. Kuumottavia. Joko maineensa, ulkonäkönsä tai jonkin abstraktimman syyn takia. Twitterissä mainittiin Roskapankki ja Arizona. Niin sanotusti alan miesten paikkoja, ainakin maineeltaan.

Tässä meidän kuumottavimpien baarien top femma.

5. Fairytale. Teipatut ikkunat. Terassilla kesäisin melko ammattilaisen näköistä porukkaa. Luotettavien lähteiden mukaan heteroita heitetty ulos ruuhka-aikaan, mikä on tietysti pelkästään oikein. Hesarilla on heteroille omat paikkansa.

4. Relaxin. Ainoa baari, jossa olen nähnyt teräaseen. Eikä se ollut mikä tahansa teräase, jolla väärään pöytään istuneita uhattiin, vaan aseeksi oli valikoitu vanha tikari. Sellainen, jota hobitti tai muu taruolento voisi käyttää.

3. Pulmu. Niin kuin kävelisi jonkun olohuoneeseen. Vieraan astuessa sisään vakkariasiakkaiden kasvot näyttävät siltä, miltä kuulostaa, kun neula hyppää levyllä ja kaikki toiminta pysähtyy. Ehkä kuuluu joku pieru tai jotain.

2. Bud’s Pizzeria. Ainoa baari, jonka edessä olen nähnyt rotan. Tämä oli myös ainoa kerta, kun olen nähnyt Kalliossa rotan ylipäätään. Siimahäntä vilahti katutasossa olevasta reiästä rakennuksen sisään.

1. Hilton Atrium Bar. Jos kaljaa saa, se on varmasti helvetin kallista.

Kuumottaa, mutta ei se mitään. Näissäkin on käytävä tämän vuoden aikana.