Pressaparissa itsenäisyyspäivänä – ”Jos olet ulkona, varmasti paleltaa”

Pohdimme itsenäisyyspäivänä mihin baariin sitä menisi juomaan parit tuopit. Ei tullut mieleen mitään ”isänmaallista”, mikä lienee ihan hyvä asia. Olisi outoa, jos jossain roikkuisi Suomen lippu ja presidentin kuva seinällä. Siitä tulisi  luotaantyöntävä olo, koska isänmaallinen kuvasto yhdistyy nyky-Suomessa lähinnä epämiellyttäviin asioihin – tai vielä pahempiin.

Mutta itsenäisyyspäivähän on nykyään oikeasti presidentin juhla. Päivä ei ole niinkään Suomen kuin kuninkaan syntymäpäivä, vaikka en tiedä kuuluuko linnan juhlien etikettiin lahjojen vieminen päivänsankarille. Todennäköisesti ei. Mitä edes viedä Suomen kuninkaalle? Kasmir-talouspaperia?

No, joka tapauksessa. Itsenäisyyspäivä, presidentti, kaljat. Loppujen lopuksi aika helppo yhtälö: suorinta tietä Pressapariin.

pressapari

Wallininkadun ja Kolmannen linjan kulmassa sijaitseva baari on suoraviivaisesti nimetty: Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi asuivat talon ylimmässä kerroksessa, joten katutason baarin nimi on Pressapari. Yksinkertaista. Ehkä ihan hyvä, että Suomessa presidentillä on virka-asunto, sillä en osaa edes kuvitella miltä tuntuisi asua talossa, jossa on oman aseman mukaan nimetty baari. Tai no, olisihan se siistiä. Tosin en kyllä koskaan kävisi baarissa, jonka nimi on Bloggaaja.

Monesti tässä blogissa on tullut baarin kohdalla mainittua, että se ei kuulu ns. vakiovalintoihin. Illanvietto- tai päiväkaljapaikkaa miettiessä tulee aina valittua niiden muutaman joukosta, eikä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tule ajateltua. Osittain siksi aloimme tätä blogia pitää, jotta tulisi laajennettua repertoaaria. Pressapari ei näihin pomminvarmoihin vakiovastauksiin kuulu, mutta on tukevasti siellä jossain kakkostasolla: baari, johon tulee silloin tällöin mentyä, kun ei jaksaisi mennä niihin peruspaikkoihin, eikä oikein keksi muuta. Pressapari tuo vähän vaihtelua – onhan se ihan eri suunnalla kuin Hesari tai Vaasankatu! – mutta silti takuuvarman ok-tason illan. Tuoppi on edullinen, tilaa on riittävästi ja koko kokonaisuus jotenkin harmiton.

Sen verran usein Pressaparissa on tullut käytyä, että joitain rutiineja on syntynyt. Olen aina istunut baarin takaosan pöydissä, oli seuralaisia sitten yksi tai kymmenen. Etuosa on ehkä sisustukseltaan viihtyisämpi, onhan siinä ne ikkunat ja kaikki, mutta minusta tuntuu, että se on varattu vakioasiakkaille eli ns. ammattilaisille. Ihan niin kuin etuosan pöydissä istuisi aina samat tyypit, vaikka ihmiset vähän vaihtuisivatkin. Itsenäisyyspäivänäkin sieltä kuului hyvin, hyvin matalaa ja louhikkomaista puhetta ja naurua. Viinaa on juotu, röökiä on poltettu. Juhlapäivän kunniaksi yhdellä asiakkaista oli puku päällä ja prenikat rinnalla. Pöytäkaveri taisi olla verkkareissa.

Kas näin nousee tuoppi ja tuoppi nousee näin.

Kas näin nousee tuoppi ja tuoppi nousee näin.

Pressapari on oikeastaan vanhan ajan kapakka. Tiiliseinää, tummaa puuta. Koristeet ovat messinkiä, väreillä ei iloitella. Tilasta tulee mieleen monet M.A. Nummisen Baarien mies -kirjan kuvailut. Olikohan ennen, vaikkapa 1980-luvulla, kun Numminen on kirjansa kirjoittanut, baareissa niin paljon televisioita kuin nykyään? Vaikea uskoa, laitteet kun olivat niin isoja ja varmasti kalliitakin. Nykyään jättiruudun saa halvemmalla kuin hyvän talvitakin ja ne ovat isompia kuin kalliolaiseen yksiöön mahtuva ruokapöytä.

Televisiot tulivat mieleen siksi, että Pressaparin takaosan päätyseinässä on iso televisio, joka on sillä tavalla rikki, että sieltä ei tule muuta ohjelmaa kuin jotain mahdollisimman epäkiinnostavaa urheilua. Eli käytännössä jotain talvilajia, siis jääkiekkoa tai ampumahiihtoa. Silti sitä on pakko tuijottaa, kun se on niin helvetin iso ja keskellä näkökenttää. Tästä on monesti tapeltu niiden kanssa, jotka joutuvat istumaan television puoleisella seinällä ja katsomaan, kun tuoppitovereiden katseet nousevat ylös ja leuat tippuvat alas täysin yhdentekevän urheilukamppailun hypnotisoivan vaikutuksen myötä. Itsenäisyyspäivänä televisiossa ei edes pyöri linnan juhlat, mikä tuntuu älyttömältä. Eivät varmaan näyttäneet sotilasparaatiakaan.

No, ehkä parempi niin. Saimme molemmat juoda kaljamme rauhassa, ei tarvinnut yhden tuijotella televisiota ja toisen sitä yhtä ja sen aukinaista suuta ja tyhjiä silmiä. Pressaparin televisiossa joku joukkue voitti, toinen hävisi. Meiltä jäi näkemättä kahvikapseleista, hylkeennahkoista ja muista järkyttävistä tarveaineista tehdyt iltapuvut. Ei nähty Elastista, Hannesta tai muita fantastisen positiivisia juhlavieraita. Joimme parit kaljat ja lähdimme metrolla ensin keskustaan, sitten Herttoniemeen. Samaan aikaan laiturille sattuivat Lähiöst linnaan -mielenosoittajat. Jostain sentään näki, että pressapari juhlii linnassa syntymäpäiväänsä.

Tuoppi: Karhua; 0,5 litraa; 4,00 euroa.

Happy hour -tuoppi 3,50 euroa, maanantaista perjantaihin 11-17:00, viikonloppuisin 11-15:00. Bingoa torstaisin klo 18:00. Pakko testata.

Käytyjen baarien määrä: 45.

Mainokset