Vastentahtoisesti Kuudennella linjalla

Kuudes linja -klubi aloittaa joulukuussa

Helsinki saa uuden uuden klubiravintolan joulukuun alussa. Hämeentiellä avattava Kuudes linja tarjoaa ohjelmaa kuutena iltana viikossa. Elävän ja dj-musiikin lisäksi luvassa on muun muassa stand up -komiikkaa, improvisaatioteatteria ja muita esityksiä.

Kuudes linja ei aio soittaa päivän hittejä eikä taustamusiikkitapettia. Musiikkilinjauksena on ”elektroninen klubisaundi, musta tanssimusiikki soulista reggaehen sekä indie- ja asennerock”. (Lähde: Nyt, 22.11.2005)

Horse Attack Sqwad.

Horse Attack Sqwad.

Helsingin yöelämä on muuttunut noista ajoista paljon. Jossain hämärissä muistoissa on tuo Kutosen ensimmäinen vuosi. Kutonen tuntui tarpeelliselta, hyviä keikka- ja bailupaikkoja ei silloin ollut liikaa.

Keikkapaikkana Kutonen on täyttänyt tehtävänsä. Olen nähnyt siellä lukemattomia hyviä keikkoja vuosien varrella, vaikka eihän niitä tietysti jälkeenpäin osaa nimetä. Mainitaan nyt kohokohtana vaikka Dälek (lämppääjänä Laineen Kasperi) vuonna 2008.

Bailupaikkana Kutonen jättääkin sitten vähän toivomisen varaa. Jotenkin siellä ei vain ole kiva viettää aikaa. Narikka on ahdas, baaritiski on ahdas, pöydässä olen istunut ehkä kolme kertaa. Ja keikkojen välissä sali on tyhjä ja kaikki parveilevat vielä tiukemmin baaritiskin edessä. Tuopit ovat muovisia, vaikka muka vähän parempaa laatua. Kokonaisuus ei vain jollain yleisellä tavalla natsaa.

Kävimme Kutosella viime perjantaina, ja melkein mukaan lähdössä olleiden kavereiden osallistumisaikeet kaatoi kaksi seikkaa: 1) Kutonen ja 2) myöhäinen alkamisaika. Kieltämättä ensimmäistä kertaa elämässäni minullakin kävi mielessä, että miksi soitannan pitää alkaa vasta kahdeltatoista. Työviikon jälkeen tuntui vähän tuskaiselta.

Tätä miettiessä heräsi epäilys, että olenko tulossa vanhaksi. Varsinkin, kun mietin tarkemmin Kutosen viehättävyyttä, tai siis sen puutetta, ja aloin pohtia, mitkä klubit ylipäätään ovat miellyttäviä. Mieleen tulivat vain Lostari ja Redrum. Redrum lopetti 2010, Lostari 2011. Olenko saavuttanut sen vaiheen, että muistelen kaatuneita klubeja ja kiroan nykyisiä vastaavia siitä, että niissä on liikaa nuorisoa, liikaa meteliä ja keikat alkavat liian myöhään? Ja siitä, että en ymmärrä nykyistä musiikkia (house, hyi). Pitäisikö suosiolla siirtyä vilttiketjuun? Eli pysytellä keskikaljakuppiloissa ja antaa intomielisempien touhuta klubeilla. Sopiihan se. Ei niitä Kalliossa montaakaan ole ylipäätään.

Tuoppi: muovinen; 0,4 litraa; 5,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 14.

PS. Menimme Kutoselle katsomaan Khidin ja RPK:n keikkaa. Lyhyt arvio: tau-ti-sen kova. Levy on loistava niin rap-tyyleiltään kuin saundeiltaankin ja varsinkin jälkimmäinen saa livevedossa uusia tasoja. Bassot tuntuvat syvällä.

Vaikka kolmisen vuotta sitten tulleen UG Solo:n jälkeen Khidiltä eli DJ Kridlokkilta oli odotettavissa paljon, en tiedä arveliko kukaan, että näin paljon. Tyyppi on viimeisen vuoden aikana julkaissut kolme suomiräpi-helmeä: Paperi T:n kanssa viime kesänä julkaistu Ex ovis pullus non natis serò fit ullus, tämän vuoden huhtikuussa ilmestynyt soolojatko Mutsi ja nyt sitten tämä uunituore Ei. Omassa epätieteellisessä historiankirjoituksessani nämä ovat klassikoita kaikki.

Kova taso ei ole ihme, sillä mukana on Kridin lisäksi huipputekijöitä: Paperi T on ollut kovassa taiteellisessa nousussa vähintäänkin Ruger Hauerin toisen levyn jälkeen ja RPK on tehnyt pelkästään hyvää musiikkia viimeiset kymmenen vuotta (mainittakoon nyt vaikka Ceebrolisticsin Ö, joka on mielestäni yksi parhaita levyjä koskaan ja missään).

Ja vaikka Mutsi on selkeästi soololevy – kokonaan artistin itsensä tuottama – on Kridlokk ottanut livevetoihin mukaan vielä yhden kovan taiteellisen nousukiidon tehneen Tuuttimörön. Oikea valinta: Tuuttimörkö on sekä loistava artisti (viime vuoden On totta -levy oli syystäkin ehdolla Emma-gaalassa) että erittäin hauska mies. Välispiikit ja improvisointikyky ovat kestävät vertailun kehen tahansa artistiin. Ero on valtava vaikkapa vuoden 2012 Arabian katufestivaalien esiintymiseen verrattuna.

Otetaanpa se lyhyt arvio vielä uudestaan: tau-ti-sen kova. Jos Khidin tai Kridlokkin keikka on mahdollista nähdä, tartu tilaisuuteen. Hot shit.

PPS. Lämppäriaktina oli Villilän tallilta tuleva Horse Attack Sqwad. Kokoonpano on erikoisin ainakin suomiräpin historiassa, jos ei nyt musiikin maailmassa ylipäätään. HAS tekee Lontoon seuduilta tuttua grime-henkistä musiikkia (ajattele vaikka Dizzee Rascalin ensimmäisiä biisejä), mutta aihepiiri on aina yksi ja sama: hevoset. Tästä syystä HAS veti Kutosenkin keikan ns. horse maskit päässä. Ja hyvin vetivätkin. Etukäteen vähän mietitytti, että mikä tulee homman nimi olemaan, mutta hepopojat vetivät keikan huolellisesti ja taitavasti läpi. Biisien välissä meno oli melko jäykkää, mutta biiseissä homma irtosi hyvin lapasesta. Nauratti melkoisesti.

Mainokset

Cafe Mascot ja runoiltamat

Runotapahtuma saattaa helposti kuulostaa siltä, että yleisössä on vain joko 1) ns. kulttuuritätejä ja muita marimekkoihmisiä tai 2) mustiin pukeutuneita urbaaneja tupakanpolttajia (ajattelen nyt Pentti Saarikoskea ja Miki Liukkosta). Ja siltä, että myötähäpeän määrä on mittaamaton.

Olen käynyt Helsinki Poetry Connectionin uutaman vuoden ajan. Tuorein järjestettiin viime torstaina Neljännen linjan Cafe Mascotissa. Kyseessä oli aikalailla tyyppiesimerkki siitä, minkälaisia pääkaupungin runotapahtumat nykyään ovat. Tai tällainen käsitys minulle on niistä jäänyt.

Kyseessä oli siis HPC:n järjestämä Poetry Jam -ilta. Näissä tapahtumissa on aina joitain buukattuja esiintyjiä ja lopuksi open mic eli yleisölle avoin vaihe, jolloin kuka tahansa voi astua lavalle esittämään omaa sanataidettaan. Lähes poikkeuksetta talo on aina tupaten täynnä, joten jos istumaan halajat, tule ajoissa. Tälläkin kertaa jouduimme seisoskelemaan tovin ennen kuin äkkäsimme tyhjenevän pöydän ja korppikotkina liidimme haaskalle. Tai siis istumaan.

Taso on vaihteleva. Runoilijat ovat lähes poikkeuksetta hyviä kirjoittamaan runoja, mutta esiintymistä ei ole välttämättä hiottu loppuun asti. Mitenpä sitä esiintyjänä kehittyisikään, jos ei esiintyisi. HPC:n tapahtumat ovat varmasti niitä avainpaikkoja, joissa esiintymiskyvyt hioituvat huippuunsa. Hyvänä esimerkkinä toimii tapahtuman juontanut HPC:n toiminnanjohtaja Kasper Salonen, joka on nykyään suvereeni ja supliikki puhemies sekä juontajan että runoilijan roolissa.

No, jos se myötähäpeä – tai esiintymisjännitys – meinaa yllättää, niin onneksi saa kaljaa. Cafe Mascot on nimittäin, nimestään huolimatta, enemmänkin baari kuin kahvila. Tai mistä minä tiedän, mitä siellä päivällä tapahtuu. Iltaisin Mascot on baari ja keikkapaikka. Tarjonta on runsasta ja hinnat usein alhaisia. Tänään keskiviikkona esim. suomiräpin klassikkonimi Loost Koos hintaan viisi euroa! (Ohjelman voi käydä tarkistamassa netistä.)

Cafe Mascot, tai tuttujen kesken Maskotti, on ihan hyvä paikka tällaisille runotapahtumille. Esimerkiksi viime marraskuussa järjestetty W/ord-lavarunousfestivaali oli erittäin hieno tapahtuma. Mascotin alakerta on tilava ja avara, mutta kuitenkin intiimi. Takimmaisista pöydistä näkee lavalle, mutta tila ei tunnu hallilta. Toisaalta ison ihmisjoukon tuottama meteli on joskus niin hallitseva, ettei hissummista runoilijoista meinaa saada selvää.

Mascotin yläkerrassa on biljardipöytiä, screenejä ja ainakin ennen joitain pokeripöytiäkin, joten tilaa on runsaasti, vaikka joku tapahtuma/keikka olisikin vienyt paikat alakerrasta. Minä olen yläkerrassa viettänyt aikaa lähinnä röökikopissa. En edes tiedä mitä biljardi maksaa.

Tuoppi: Karhua; 0,5 litraa, 4,90 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 7.

Todisteena, että tuoppeja on ollut.

Todisteena, että tuoppeja on ollut.