Krapulaprofessorin paluu – könkelökepukkatestissä päärynäinen klassikko ja pari muuta darrajuttua

Helsingin Sanomissa HS 50 vuotta sitten -palstalla eilen julkaistu juttu herätti huomioni:

krapulanhoitoa

Kiinnostava kokeilu tuollainen krapulanhoitoasema – sikäli harmillista, ettei niitä enää ole. Kuinkakohan kauan nuo olivat olemassa? Olikohan sinne jokin kuljetus? Darra-ambulanssi, jonka saattoi soittaa kotoaan noutamaan, että halojaa tässä minä taas ja että luulen kuolevani. Sitten tulisi paarien kera hoitohenkilökunta kotoa hakemaan ja veisivät hoitoon.

Ja että millaisia hoitokeinoja oli? Olivatkohan tuolloin käytössä krapulaprofessorin hyviksi todetut kikat? Kaiketi siellä jotenkin päätä silitettiin ja sanottiin, että ei hätää. Annettiin ehkä särkylääkettä ja laitettiin kylmää käärettä otsalle. Paha sanoa! Toisaalta tuo järjestävä taho epäilyttää (Väkijuomain tutkimussäätiö, A-klinikkasäätiö), että näinköhän siellä mitään hoidettiin. Hyväuskoiset tulivat darraansa hoitamaan ja joutuivat ehkä kuuntelemaan saarnaa siinä maailmanlopun olotilassaan.

Ehkä krapulanhoitoaseman ajatuksena sitten pohjimmiltaan olikin käännyttää ihmiset viinattomuuteen. Kyllähän siinä könkelön herkistämä on sen verran riekaleina, että että. Ja aika useinhan kunnollisessa darrassa on muutenkin sellainen olo, että enpä juo nyt enää ikinä (eli ainakaan neljään päivään). Nerokasta krapulaisen haurauden hyväksikäyttöä olisi sellainen!

Jännittävä ajatus.

Noh, koska tuollaisia krapulanhoitoasemia nyt ei valitettavasti ole, on turvauduttava kotihoitokeinoihin. Ensimmäinen askel parantumiseen löytyy pakastelokerosta ja tämän sunnuntain pelastajaksi valikoitui liki jokaisen kaupan pakastelaarista löytyvä mehujäiden klassikko, Lipsi päärynä.

lipsiPäärynä on mehujäiden klassikkomaku, ja ellei kaupan pakastelaarista löydy juuri Lipsi päärynää, löytyy kenties jonkun muun tahon valmistama saman makumaailman jääpötky. Mehujään pakkaus on krapulaisenkin silmille sopiva, sillä pakkausmateriaali ei liikoja kiiltele. Pakkaus ei myöskään rahise järin väkivaltaisesti ja on helposti avattava – sopii siis niillekin tahoille, joilla krappe imee voimat aivan tyystin.

Tokihan pakkauksen väritys on hivenen väkivaltainen, mutta toisaalta tuollainen pirtsakka värimaailma saattaa jopa virkistää. Ja lupaileehan se sellaista raikkautta. lipsi2

Lipsi päärynän maku on mieto, lempeä, mutta kuitenkin raikas. Suutuntuma on miellyttävä: mehujään koostumus on kiinteä, mutta kuitenkin helposti sulava. Ei höttöinen ja hileisä. Erityismaininta mehujään tikulle, sillä kerrankin tikulla on sen verran mittaa, että krapulainen saattaa tarttua siihen vaikka kaksin käsin. Ja kuten kaikki tiedämme, sellaisia otteita tilanne toisinaan vaatii.

Lipsi päärynä toimii krapulaisen elvyttämisessä, mutta vaikka mehujää on kaikin puolin varsin miellyttävä, jää jotakin uupumaan. Kaiken kaikkiaan kelvollinen könkelöstä eheyttäjä.

Lipsi päärynän pisteet suuressa könkelökepukkatestissa 4/5.

 

Mainokset