Koiran kanssa Kallion baareissa

Sinikka Sivukirjastossa.

Juttua päivitetty 8.4. lukijoiden kommenttien perusteella.

Meillä ei (vielä) ole koiraa, mutta monilla ystävillämme on. Siksi erityisesti näin keväisin törmäämme tilanteeseen, jossa olemme menossa baariin, mutta joudumme muistelemaan, mihinkäs niistä saikaan viedä koiran.

Vuoden 2012 alusta laki on sallinut lemmikin viemisen ravintolaan, mutta toki omistaja voi tästä kieltäytyä. Moni ravintolanomistaja niin tekeekin, mutta etukäteen sitä on vaikea tietää. Monesti syy voi olla baarin työntekijöillekin vähän epäselvä, lukuisia kertoja on kuultu ”en tiedä saako, en ole omistaja”-tyyppisiä selityksiä.

Baarin etsiminen on muutenkin tylsää ja työlästä, eikä siihen haluaisi lisätä enää yhtään ”voidaankohan me tulla tänne”-muuttujaa. Ja vaikka lähes kaikille terasseille voi istua koiran kanssa, nämä parin plus-asteen kelit eivät oikein kannusta ulkona istumiseen.

Kysyimme viikonloppuna Twitterissä ja Facebookissa lemmikkiystävällisistä baareista ja saimme vastauksina seuraavanlaisen listan:

Viimeksi mainitussa vietimmekin hyvän tovin sunnuntaina. Parhaimmillaan siellä oli samaan aikaan viisi koiraa. Hyvin tulivat toimeen keskenään, vieraisiin pöytiin huutelua oli vähemmän kuin perusbaarissa pääsiäissunnuntaina.

Listamme ei varmasti ole kattava ja kommenteissakin onkin suotavaa lisätä listaan koiraystävällisiä paikkoja. Tai siis eläinystävällisiä. Useimmin sitä kuitenkin koiran näkee baarissa eikä muita eläimiä. Joku kyllä tuolla ”facessa” sanoi nähneensä kissan ”päivävedellä” Hilpeässä Hauessa. Mikä lie erikoisuuden tavoittelija!

Jos meillä olisi koira, kävisimme varmastikin testaamassa baarit läpi. Yllä esitetyn listan lisäksi eläinystävällisiä paikkoja voi käydä tsekkaamassa Tassut kartalla -palvelusta, mutta niin kuin kaikissa muissakin nettipalveluissa, on siellä aika vähän sitä Kallion räkälähenkistä osastoa. Ehkä kukaan ei ole ollut niin hölmö, että olisi rakasta eläinystäväänsä yrittänyt viedä vaikka Relaxiniin. Eihän siellä halua käydä ihmisetkään.

sinikka

Mainokset

Marraskuinen vitamiinitankkaus Om’pulla

Marraskuinen taivas roikkui niin alhaalla, että sen oli oltava tipahtamaisillaan – ja siltähän oli ehdottomasti suojauduttava. Onneksi Om’pun oranssispetrolihtava sisus oli muutaman askelluksen päässä, eikä baarin ikkunoista ulos katsottaessa kaikki se marraskuiseva harmaus tuntunut enää lainkaan niin painostavalta. Ehkä lohtua toi myös kädessä viileää hohkava tuoppi, jonka sisältämä olut rakensi lämpöä sisuksiin.

LOL APUA, sanoi tuoppi.

APUA, sanoi tuoppi.

Om’pussa tulee käytyä jotenkin hämmentävän harvakseltaan, vaikka paikassa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Tai no, oikeastaan on: aivan liian usein tulee sanottua ”ei me nyt voida Om’puun mennä – sehän on aina täynnä”. Näin on tullut sanottua niin usein, että kaikki laskelmat kuulostaisivat vähättelyltä. Mutta tottahan tämä lausuma on: Siltasaarenkadulla Kallion kirkon juurella nöpöttävä Om’pu on useimmiten joko täynnä, tai ainakin melkein. Ainakin niihin kellonaikoihin, kun itse juottolaan mielisi.

Om’pu on tyylillisesti Kallion baareista hivenen fiinimpi – ja se tuntuu myös oluen hinnassa (tuopin hinta on 4,40). Samankaltaista rouhivaa nuorekasta olohuonemaisuutta tapaa Mustan Kissan ja Molotowin yleistunnelmassa ja sisustuksessa, joskin Om’pun nuorekkuus on hivenen rapistunut. Vaikka Om’pun yleisolemus onkin hyvin 2000-luvun alkuun jämähtänyt, ei se tunnu haittaavan ketään – samaan tapaan kuin vuosituhannen alun kuuman muodin mukaiset lantiofarkut, myös Om’pu pitää pintansa katukuvassa. Joillekin saattaa muistua mieleen ennen Helsinginkadun Relaxinin sijoilla ollut Kola?

IMG_5887

Baarin sijainnissa on jotain seikkailuhenkistä: se sijaitsee mäessä. Siltasaarenkallion Om’pun kohtima on noin puolivälissä mäkeä, joten humaltuneimpien on erittäin helppo kieriä mäki alas kohti Hakaniemeä, mutta vaihtoehtona on toki myös urheilullishenkinen konttaaminen mäkeä ylös ja kohti Kallion viekoittelevaa ydinmaata.

Ai mutta se asiakaskunta? No. Se on melkoisen samantapainen kuin useimmissa Kallion baareissa: nuoresta vanhempaan. Toisessa nurkassa narpattavat pipopäiset nuorisolaiset, ja toisessa nurkassa keski-ikäisempi väki puhuu maailman tolasta.

Erään kerran Om’pussa ollessamme katsoi joku vanhemmasta väestä koostuva kokoontuma televisiosta raveja. Oli ehkä keskiviikko, ja siihen nähden sakki oli aika tuhdisti päissään. Nämä olivat sitä porukkaa, joiden nuoruusaikoina miehillä piti kapakassa olla yllään kauluspaita, kraka ja kunnolliset kengät – sen tunnisti iän lisäksi myös tyylistä, jolla drinkkejä sanottiin ”paukuiksi”. He puhuivat karaokesta ja lauloivat välillä. Oli lähdettävä, kun eräs seurueen sedistä puhkesi laulamaan Veikko Lavinkin tulkitsemaa Jokainen ihminen on laulun arvoinen -ikihittiä. Me emme kokeneet olevamme hänen laulunsa arvoisia.

Erityismainintoja: Flipperi, dj-mussiikkia, seinillä vaihtuvaa taidetta.

Erityis-erityismaininta: Nyttemmin myös Radio Helsingin Neurosiivut -ohjelmasta tuttu, absurdeista seteistään tunnettu dj Tixa soittaa Om’pussa usein. Suosittelemme.

IMG_5891

Tuoppi: 0,5 litraa; Karhua; 4,40 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 40