Hikinen ilta Las Vegasissa

Oli synkähkö ja jollain tapaa myrskyisyyteen viittaava heinäkuinen illankähmä. Las Vegasissa ei ollut aurinkoista, eikä ilma ollut kuivaa, kuten aavikon nurkalla lojuvassa uhkapelin ja prostituution tuhrimassa kaupungissa kuuluisi olla. Johtui kaiketi siitä, että olimme Viidennen linjan Las Vegas –baarissa, sillä sen kauemmaksi meillä ei kerta kaikkisesti ollut varaa matkustaa.

Ilma baarissa oli kostea ja kuuma, kuten kaikkialla muuallakin heinäkuun lopussa. Baaritiskin yläpuolelle taktisesti aseteltu tuuletin huljutteli lehmänhenkäykseltä tuntuvaa ilmaa laiskasti. Baarissa istuvien ihmisten iho kiilteli hiestä. Tuoppien kyljet huurtuivat ja hikosivat, kastelivat tihkullaan pöydät ja kämmenet.

Elvistä ei näkynyt. Se on aina jotenkin pettymys Las Vegasiin tullessa, sillä tötteröpäinen suppuhuuli kuuluisi jollakin loogisella tavalla kyseisen anniskeluravintolan luonteeseen. Kaikkea muuta toki löytyy. Ikkunalaudalla jököttää custom-prätkä. Katosta roikkuu mm. jenkkifutiskypärä. Amerikkalainen oheisroipesisustus toimii baarissa hyvin. Joskin säälin ihmistä, joka joutuu pyyhkimään kaikesta siitä esinepaljoudesta pölyt. Tosin ei niitä pölyjä ole ehkä pyyhitty koskaan, sikäli, että kerrostumaa oikein tulkitsen.

Tunnelmaltaan paikka on sisustuksesta huolimatta kuin mikä tahansa muista Kallion vastaavista baareista. Samankaltainen käyttäjäjakunta. Samankaltaisia sattumuksia. Samankaltaisia syvällisiä ajatelmointeja ja pirillä sävyttyneitä maailmankatsomuksia vessakirjoituksen taiteeksi ikuistettuna kuin missä tahansa muussakin kalliolaisessa baarissa. Joskin oheinen elämän pyhä kolminaisuus on ehkä oma suosikkini:

Viina / kalja, nautinto, epänautinto

Viina / kalja, nautinto, epänautinto

Illan ajan ukkospilvet olivat vaanineet taivaalla kuin laiskat leijonat. Lopulta alkoi rytinä. Salamat välähtelivät taivaalla Kallion kattojen yllä. Mustat pilvet vaelsivat taivaalla paksuna myttynä. Jokaista välähdystä seurasi kumea ryminä.

Ukkosen laannuttua jouduimme toteamaan, ettei rytinä ollut viilentänyt ilmaa nimeksikään. Onneksi Merihaan mattolaiturilta pääsi uimaan.

Tuoppi: Karhua; 0,5 litraa; 4,00 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 24.

Mainokset

Kallion ytimessä 5th Street Bar & Cafessa.

Sandelshimmeli

Sandelshimmeli

”Tässä oli ennen pizzapaikka.” Lausee tulee sanottua ääneen tai mietittyä hiljaa itsekseen Kalliossa harva se viikko. Ja vielä useammin, jos pizzapaikan tilalle vaihtaa sanan baari. Gentrifikaatiosta eli keskiluokkaistumisesta on Kallion yhteydessä puhuttu viime vuosina kyllästymiseen asti, minkä takia on tehnyt mieli välttää aihetta tässäkin blogissa . Päästiin yli tusinaan baariin, ennen kuin oli pakko. Hyvinhän se meni.

Puheista huolimatta muutos on hidas. Sen kuitenkin näkee helposti, jos Kalliossa on asunut tai muuten aikaa viettänyt. Yksi esimerkki on ns. gentrifikaatiokulma eli Helsinginkadun ja Kaarlenkadun kulma, josta katosi yksi kaupunginosan räkäisimmistä räkälöistä, Kallion Kulma, ja johon ilmestyi kolme hyvin keskiluokkaista paikkaa: luomuruokakauppa ja kaksi ihanan söpöä kahvilaa. Sama tapahtui Flemarilla, josta kaatui (tai siis kai paloi) venäläisomisteinen Matushka, jonka tilalle tuli trendikäs Galleria Keidas.

Kaksi ja puoli vuotta sitten avattu 5th Street Bar & Cafe taistelee trendiä vastaan. Nimensä mukaisesti Viidennellä linjalla sijaitsevan baarin paikalla oli ennen pizzapaikka. Bar Trio -nimellä mennyt mesta oli peruspizzeroiden parempaa kastia, ja soveltuipa paikka oivallisesti myös kaljanjuontiin. Nyt tilalla on täysiverinen baari.

Piskuinen 5th Street – on muuten vaikea nimi, varsinkin jos pitää humalassa sössöttää kaverille puhelimessa – tasapainoilee kaikin tavoin uuden ja vanhan Kallion välitilassa. Yhdellä seinällä on puisia pubitauluja mainostamassa vanhoja panimoita, vastakkaista seinää koristaa koko seinän kokoinen mustavalkoinen kuva Kallion kulmista. Hanasta saa turvallista kolmos-Olvia (blogin ensimmäinen Olvi-ravintola!), mutta myös Sandelsin IV:tä, jotain parempaa siideriä ja Malmgårdin vaihtuvaa kausituotetta. Myös pullo-oluissa ja -siidereissä valikoima on pieni, mutta laadukas. Tarjolla on mm. kuumaa siideriä, jota en muista muualla nähneeni. Tai ei ole ainakaan koskaan tullut mieleen tilata.

Maanantai-iltana tiskin takana häärinyt keski-ikäinen nainen, varmaankin omistaja, hoitaa kaljanlaskemisen lisäksi myös musiikkipuolen soittamalla vinyyleiltä haluamiansa biisejä. Välillä musiikki hiljenee, kun levy kiertyy loppuun ja henkilökunta on ulkona tupakalla kaverinsa kanssa. Tunnelma on siis intiimi, mutta ei-ahdistavalla tavalla. Baarin henkeen liittyy oleellisesti se, että joka paikka on täynnä eri tavoilla päällepiirreltyjä Sandelsin lasinalusia. Niistä on tehty kattoon installaatio, tauluja seinille ja selailtavaa pöytiin. Naisen mukaan lasinalusiin piirtäminen lähti liikkeelle asiakkaista, ja koska baarin tehtävä on palvella asiakkaitaan, ostettiin baaritiskille värikyniä edesauttamaan taiteellisia pyrkimyksiä.

– Täällä ne istuvat välillä hiljaa kuin kirkossa, kun piirtelevät noihin, nainen kertoi.

Sandelspakka

Sandelspakka

Hyvin näyttää toimivan: lasinaluset ovat hauskannäköisiä. Ja mikä vielä tärkeämpää, ne tekevät baarista inhimillisen. Kalliossakin on liian monta paikkaa, jossa omistaja on vaihtunut, remontti on tehty – ja sielu kadotettu. 5th Streetissä on tehty päinvastoin, ja samalla säilytetty jotain oleellista Kalliosta. Jos tämä olisi baarien arvosteluun tarkoitettu blogi, antaisin Fifth Streetille täydet pisteet, tolv poäng.

Viidennen linjan tämä pätkä on muutenkin esimerkillinen pala Kalliota. Vierekkäin ovat osto- ja myyntiliike, thaikkuravintola Du Dii, Ville Valon isän pornoliike, tämä baari ja parturi-kampaamo. Kaikki eri-ikäisten asuinrakennusten kivijalassa. Vieressä on Kallion kirjasto ja Karhupuisto. Tässä on Kallion maantieteellinen ja samalla hengellinen ydin. Kaupunginosan henkeen kuuluu, minulle, olennaisesti se, että baarin – tai miksei vaikka ihmisenkin – ei tarvitse olla ollut paikalla ikuisesti ollakseen kalliolainen. Voi olla uusikin tulokas. Riittää, että ei ole liian siisti, sileä ja siveä.

Tuoppi: Olvia; 0,5 litraa; 4,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 13.