Kiitos Pacifico 2002 – 2015

Pacifico oli eilen viimeistä iltaa auki. Tänään sunnuntaina tarjoillaan viimeinen brunssi, jonka jälkeen ovet menevät säppiin pysyvästi.

Helsinginkatu viiteentoista tulee remontin jälkeen todellisen klassikkon mukaan nimetty paikka, Ravintola Tenho. Alunperin Tenho oli elokuvateatteri, perustettu jo 1927/1928, myöhemmin sitten ravintola. Odotamme innolla. Tietojemme mukaan uusi paikka aukeaisi ”alkukesästä” eli remonttitauko ei jääne kovinkaan pitkäksi. Toivottavasti vessat saadaan viimein kuntoon.

Lisäys 4.5.2015: Uusi Tenho on kuulemma töölöläisen Linko Pizzabarin tyyppien uusi avaus. Odotukset nousivat astetta korkeammalle. Meneeköhän kesällä Kallion pizzamestaruus uusiksi?

Mutta sitä ennen muistelemme Pacificoa, joka 13 vuoden aikana vakiinnutti paikkansa Kallion baarien hall of famessa.

Pacificossa olen muun muassa: viettänyt viidet tai kuudet synttärit; juonut lukemattomia sangriakannuja; oksentanut tuoppiin; käynyt yhden kerran brunssilla – edelleen ainoa Kallio-brunssini; käynyt kymmeniä kertoja ihan vain sen takia että joskus aikanaan keskiviikkoisin tai torstaisin hanabisse maksoi 3 euroa; seurannut vierestä kun synttäriseurue katsoo Mamma Mia -elokuvaa ja laulaa mukana; paskonut pilkkopimeässä vessassa, koska toisen kopin ovi ei mennyt lukkoon ja toisesta oli lamppu palanut; kiroillut kahden euron narikkaa; iloinnut, kun narikkaa ei vaadittukaan; nähnyt useammin kuin kerran oksennusta pisoaarissa; pelannut ”kickeriä” eli pöytäjalkapalloa; viettänyt monia, monia hauskoja tunteja.

Pacifico oli loppuun asti aika räkäinen paikka. Tältä siellä näytti vuonna 2009.

Viimeisenä iltana Pacificossa musa oli ensiluokkaista (mm. klassikko-italoa, kasaridiskoa…), mutta muuten meininki jotenkin väsähtänyttä. Baarissa oli jopa väljää. Sinällään tunnelmassa oli kyllä jotain samaa kuin aina. Naistenvessan kolmesta kopista vain yksi oli käytössä. Pari tyyppiä heitettiin ulos. Joku näytti siltä niin kuin olisi ottanut elämäntehtäväkseen adidaksen verkkarit ja halvan pirin.

Todellisia lopun merkkejä ei näkynyt, edes pilkun aikaan. Yksi ihminen taputti parin sekunnin ajan. Valot menivät päälle, ihmiset poistuivat. Ehkä torstaista asti jatkunut vappubailaus oli vihdoin musertanut ihmiset koteihinsa. Kalliossa oli muutenkin yllättävän hiljaista. Kahden maissa taksin olisi saanut Karhupuiston tolpalta heti. Kolmannen linjan pizzeriassa ei ollut lisäksemme muita asiakkaita.

Kaikki päättyy aikanaan, mutta on silti sääli nähdä Pacificon siirtyvän historian hämäriin. Kyseessä oli aika ajoin yksi Kallion parhaista baareista. Pacifico oli iso, kohtuuhintainen – välillä jopa halpa – omalla tavallaan tyylitajuinen ja täysin ainutlaatuinen. Mitä muuta voisi baarilta toivoa? (Ja missä muualla voi pelata kikkeriä?)

Pacificon kaltaista baaria ei Kalliosta löytynyt – eikä löydy enää. Rest in piss.

PS. Aikaisempi blogipostauksemme Pacificosta löytyy täältä.

Pitihän sieltä jotain ottaa mukaan. Tämä juliste menee kunniapaikalle: vessan seinälle.

Synttäribileet Pacificossa

”Tavallisesti sangria tehdään punaviinistä ja sitrusjuomasta, ja siihen lisätään viipaloituja hedelmiä.”

Täytin sunnuntaina 29 vuotta. En osaa sanoa onko se paljon vai vähän.

Synttäreitä piti tietysti juhlistaa, joten järjestin bileet Pacificossa. Olen tehnyt samalla tavalla viimeiset viisi tai kuusi vuotta, tosin yhden hairahduksen tein Mascotiin kaverin pyynnöstä. Pacifico on siitä hyvä synttäripaikka, että siellä on paljon tilaa ja – joinain aikaisempina vuosina, kun olen jaksanut tehdä varauksen etukäteen – on baari tarjonnut juomatarjouksia. Tällä kertaa niitä ei tosin tarvittu, koska Pacificossa on nykyään alkuillasta (kasista kymmeneen) juomien hinnat alempia muutenkin. Sangriakannu kympillä, ei paha.

Synttäribileille sopivaksi Pacificon tekee sekin, että se on alkuillasta baari, joka tarjoaa myös ruokaa, ja viikonloppuna loppuillasta enemmän bailupaikka. Musa on yleensä jotain laaajasti ajateltuna ”rytmimusiikkia”, tällä kertaa latinomeininkiä ja esim. viime vuonna reggae-henkisempää. Jotkut vieraat valittivat liian kovasta metelistä, mutta itse taisin päätyä niin sanotusti tanssilattialle pyörähtelemään.

Syömäni lime-minttu-falafel-hampurilainen oli erittäin hyvä – vaikka pudotinkin siitä puolet kengilleni – ja sangria riittoisaa, vieraita paljon ja lahjoja vähän. Niin kuin aikuisten syntymäpäiväjuhlilla kuuluukin. Aamulla olikin sitten vähintään vuotta vanhempi olo. Mehujäätä kului. Juotiin parit mimosat. Kyllä se siitä helpotti. Olipahan aikaa miettiä, että mitä vanheneminen tarkoittaa.

Olen elänyt kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Välillä se tuntuu paljolta, toisinaan taas hirvittävän vähältä. Kovasti puhutaan kolmekymppiseksi asti jatkuvasta nuoruudesta. Sain äskettäin uuden duunipaikan ja olen edelleen vähän hämmentynyt, että näin nuori ja näin vähäisellä kokemuksella otetaan suoraan asiantuntijatehtäviin. Mietityttää olenko valmis.

Toisaalta Tupac Shakur oli kuollessaan 25, Janis Joplin 27 ja Heath Ledger 28. He saivat käsittämättömän paljon aikaan liian lyhyessä ajassa. Että ehkä 29-vuotiaanakin voi olla pätevä jossain. Ja silti voi bailata kuin nuorempikin parikymppinen. Darrat vain on pahempia.

Tuoppi: Sandelsia; 0,4 litraa; 4,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 9.

PS. Pacificossa kannattaa käydä myös brunssilla lauantaisin ja sunnuntaisin,  se on yhden kerran perusteella oikein onnistunut kokonaisuus, varsinkin hintaansa nähden (14,90 e). Niin ja vaikka keskiviikkoisin pelaamassa pöytäfutista eli kikkeriä, koska keskiviikkoisinkin on ne samat halvat hinnat (kannut 10 e, shotit 3 e, viinipullot 12 e ja kuoharipullot 15 e). Huomioida kannattaa myös se, että Pacifico eli Passari on auki vain keskiviikosta eteenpäin klo 20-02. Ei siis sovellu alkuviikon tai keskipäivän kaljoitteluihin.