Ville Paganuksen valokuvissa Kallio on karu kaunis koti

Lauantaina valokuvaaja Ville Paganus laittoi Facebookin Kallio-ryhmään linkin. Saatteena oli vaatimaton ”kallio fotojani ehkäpä jotakuta kiinnostaa”. Kiinnostihan se. Linkin takaa löytyi nimittäin kokoelma Paganuksen ottamia Kallio-aiheisia valokuvia.

Kuvakaappaus Ville Paganuksen Flickr-sivusta.

Kuvakaappaus Ville Paganuksen Flickr-sivusta.

Valokuvissa näkyy Kallion karuus ja kauneus niin sen rakennuksissa ja kaduilla kuin kaupunginosan ihmisten kasvoillakin. Kuvissa on baareja, seksikauppoja, poliiseja, vanhoja ukkoja, ladoja, musikkia, ruokaa, viinaa, kissoja, koiria, taidetta, rakkautta ja väkivaltaa. Sanalla sanoen: Kalliota.

Käy kurkkaamassa Villen kuvat Flickerissä. 

Lupaavalta näyttää myös Paganuksen näyttely Kirjasto10:ssä 16. – 29.3.

Ville Paganuksen kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.villepaganus.com/

Kuvakaappaus Ville Paganuksen Flickr-sivusta.

Kuvakaappaus Ville Paganuksen Flickr-sivusta.

Mainokset

Hikinen ilta Las Vegasissa

Oli synkähkö ja jollain tapaa myrskyisyyteen viittaava heinäkuinen illankähmä. Las Vegasissa ei ollut aurinkoista, eikä ilma ollut kuivaa, kuten aavikon nurkalla lojuvassa uhkapelin ja prostituution tuhrimassa kaupungissa kuuluisi olla. Johtui kaiketi siitä, että olimme Viidennen linjan Las Vegas –baarissa, sillä sen kauemmaksi meillä ei kerta kaikkisesti ollut varaa matkustaa.

Ilma baarissa oli kostea ja kuuma, kuten kaikkialla muuallakin heinäkuun lopussa. Baaritiskin yläpuolelle taktisesti aseteltu tuuletin huljutteli lehmänhenkäykseltä tuntuvaa ilmaa laiskasti. Baarissa istuvien ihmisten iho kiilteli hiestä. Tuoppien kyljet huurtuivat ja hikosivat, kastelivat tihkullaan pöydät ja kämmenet.

Elvistä ei näkynyt. Se on aina jotenkin pettymys Las Vegasiin tullessa, sillä tötteröpäinen suppuhuuli kuuluisi jollakin loogisella tavalla kyseisen anniskeluravintolan luonteeseen. Kaikkea muuta toki löytyy. Ikkunalaudalla jököttää custom-prätkä. Katosta roikkuu mm. jenkkifutiskypärä. Amerikkalainen oheisroipesisustus toimii baarissa hyvin. Joskin säälin ihmistä, joka joutuu pyyhkimään kaikesta siitä esinepaljoudesta pölyt. Tosin ei niitä pölyjä ole ehkä pyyhitty koskaan, sikäli, että kerrostumaa oikein tulkitsen.

Tunnelmaltaan paikka on sisustuksesta huolimatta kuin mikä tahansa muista Kallion vastaavista baareista. Samankaltainen käyttäjäjakunta. Samankaltaisia sattumuksia. Samankaltaisia syvällisiä ajatelmointeja ja pirillä sävyttyneitä maailmankatsomuksia vessakirjoituksen taiteeksi ikuistettuna kuin missä tahansa muussakin kalliolaisessa baarissa. Joskin oheinen elämän pyhä kolminaisuus on ehkä oma suosikkini:

Viina / kalja, nautinto, epänautinto

Viina / kalja, nautinto, epänautinto

Illan ajan ukkospilvet olivat vaanineet taivaalla kuin laiskat leijonat. Lopulta alkoi rytinä. Salamat välähtelivät taivaalla Kallion kattojen yllä. Mustat pilvet vaelsivat taivaalla paksuna myttynä. Jokaista välähdystä seurasi kumea ryminä.

Ukkosen laannuttua jouduimme toteamaan, ettei rytinä ollut viilentänyt ilmaa nimeksikään. Onneksi Merihaan mattolaiturilta pääsi uimaan.

Tuoppi: Karhua; 0,5 litraa; 4,00 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 24.

Turpa kiinni ja nussi – eli Populuksesta Tenkkaan

”Japanilaiset on tosi kummallista sakkia”, sanovat jotkut. Juu toki, onhan nipponilaisten joukossa jos minkämoista kissaksi pukeutujaa ja panonukkea tyttöystävänänään kohtelevaa vanhaapoikaa, mutta tuota. Suomalaisten rakastama karaoke on kuitenkin jaappanilaista alkuperää, ja kohtalaisen mielissäänhän tämä pohjoisessa pakkasen raiskaamaksi altistunut kansakunta on tuosta epäsosiaalisesta sosiaalisuuden ja esiintymisen muodosta.

Kyseiselle taiteen muodolle on omistettu jopa omia anniskeluravintoloita. Sehän sopii. Kalliossakin karaokeiloittelua tarjoilevia baareja on muutamiakin. Selväähän toki on, että useammassakin kalliolaisessa kaljalassa (ainakin Oivassa ja Majavassa) on joinakin päivinä ohjelmistossa tarjolla karaokea, mutta vain muutamassa kyseistä iloittelua on vakiona ja joka helvetin päivä: Tenkassa ja Populuksessa. Lisäksi Sir Oliverissa voi laulella päivittäin, mutta sinne saakka emme tällä kertaa suoriutuneet.

Olimme liikenteessä suuremmalla porukalla, sillä Tomi on vannonut kiven kovaan, että hän ei laula. Ei laulanutkaan, ei myöskään yksi seurueemme naishenkilöistä. Seurueen kolme muuta naista (itseni mukaan lukien) lauloivat.

Populus

Astuimme sisään Populukseen siinä illalla yhdentoista pintaan, ja jo tuossa vaiheessa karaoke-emännän sivuroolia hoitava baarityöntekijä ilmoitti laulujonon olevan sellaisen puolen tunnin mittainen. Laput vetämään, kaljat tassuun ja esityksiä ihailemaan vain.

Hassua sinänsä. Karaokebaariin mennessä tulee oltua usein sellaisessa mukavassa tunnelmassa, että. Noh, etten enää muista, mitä kappaleita muut karaokesta Populukseen nauttimaan kokoontuneet ihmiset lauloivat. Hups, ja niin edelleen.

Paikka oli kuitenkin täynnä. Emme uskaltaneet soluttautua yhteenkään pöytään, joten jäimme norkoilemaan jokseenkin nolosti baaritiskin läheisyyteen. Jengi eläytyi mukavasti karaoke-esityksiin ja taputti kohteliaasti jokaiselle esiintyjälle. Piakkoin tulikin seurueemme laululappujen lunastamisen vuoro. Seuralaisen laulaessa Abbaa tuli eräs baariin jo pesiytynyt mies tanssilattialle ja eläytyi vahvasti esitykseen. Teki kaikenlaisia kosiskelevia elkeitä ja mitä lie.

Seurueen laulamat biisit: Suklaasydän (Brita Koivunen), S.O.S. (Abba)

Tuoppi: Olvia; 0,4 litraa; 4,80 euroa.

Tenkka

Kun astuu Helsinginkadulta sisään Tenkkaan (ja pulittaa eteispalvelumaksua 2,50 euroa), kuvittelisi äkkiseltään päätyneensä jonnekin syrjäkylän paikalliseen juottolaan. Sen verran muista kalliolaisista poikkeava ilmapiiri (ja kenties sisustus) on Tenkassa.

Tenkka oli tällä kertaa miltei tyhjä. Muutaman vanhemman ja kenties vakiokalustoon kuuluvan asiakkaan lisäksi baarissa oli meidän seurueemme lisäksi kaksi muuta joukkiota: hölisevä ja kovaääninen naispolttariporukka, sekä pieni ryhmittymä crustihkoja punkkareita.

Tenkka on pinta-alaltaan Populusta suurempi, mutta matalalla roikkuva katto ei varsinaisesti avita akustiikkaa kummoisesti. Fiilis paikassa on rennon räkälämäinen, joskin siisti. Esimerkiksi vessoissa ei ole tekstejä nimeksikään, toisin kuin Populuksessa (ks. kuva alla). Miesten vessassa oli kuitenkin kuulemma runsaasti oksennusta, joten yleistunnelma oli ns. ”hyvä”.

Laulujono ei väen vähyydestä johtuen ollut kehkeytynyt kummoiseksi, vaan laulamaan pääsi kohtalaisen nopeasti. Hullua oli, että muutaman tunnin kuluttua Populuksessa kohtaamamme porukka tuli perässämme Tenkkaan ja ilahtui jälleennäkemisestä. Ainakin se miesherra, joka ystävättäreni esiintymisen aikana oli ryhtynyt kosintapuuhiin.

Lähipöydässä istuskeleva punkkarisporukka esitti muutaman klassikkobiisin: Lama-yhtyeen herkkä Turpa kiinni ja nussi, sekä Rita Sue & Bob Too -kokoonpanon hellyttävän Having a Gang Bang.

Polttariporukkakin lauloi, mutta sen sakin biisivalinnat olivat paskoja.

Seurueen laulamat biisit: These Boots Are Made for Walking (Nancy Sinatra), Eye of the Tiger (Survivor), Kyllikki (Leevi and the Leavings), Just a Girl (No Doubt), Torn (Natalie Imbruglia)

Tuoppi: Koffia; 0,4 litraa; 3,50 euroa.

Karaokebaareissa ehkäpä kummallisinta on nähdä kaljatuoppiaan alakuloisena tuijottelevan setämiehen yllättävä muuntautuminen tangokuninkaan keikaroitsevin elkein kansallisromanttisia hittejä tulkitsevaksi esiintyjäksi. Eikä sillä ole niin väliä, osuuko tulkinta nuotilleen vai ei – parempi oikeastaan, jos ei. Viihdemuotohan se on.

Karaokesta nauttii toisinaan samaan tapaan kuin hirvittäviä ”hauskoja” kotivideoita katsoessaan – katsoo jotenkin lamaantuneena, kun ihmiset paukauttavat genitaalejaan kivuliaan näköisesti erinäisiin esineisiin epähuomiossa ja vahingossa, tai kaatuvat naamalleen kovasta vauhdista. Jostakin syystä niitä aina katsoo. Uteliaisuuttaan ja vähän sillä tapaa peloissaan ja toiveikkaana, että kuinkas sitten käykään.

Te haluatte kuitenkin tietää, miksi

Uteliaisuus on ihailtava piirre ihmisessä. Siinä, missä samainen ominaisuus tappaa vanhassa sanonnassa kissan, ajaa uteliaisuus ihmisen uusien asioiden pariin. Siksi teitäkin varmasti kiinnostaa, miksi me ryhdyimme tähän – juoda nyt järjestelmällisesti jokaisessa Kallion baarissa muutama kalja. Että miksi, kun niissä voisi juoda olutta muutenkin, ihan silkkaa epäjärjestelmällisyyttään. Ja usein juurikin siksi.

Ja mehän kerromme. Kalliossa on baareja. Niitä todellakin löytyy jokaisen janoisen mielitekoihin sopivina pieninä kantakaupunkilaisen olohuoneina, hittibiisejä stereoistaan tykittävinä arveluttavina kopperoina ja leppoisina räkälöinä. Harmittavan usein tulee kangistuttua totuttuun kaavaan ja mentyä niihin baareihin, jotka on jo hyviksi todennut. Mutta sehän on typerää – eri toten, kun tässä kaupunginosassa baareja todellakin on.

Kallion kaduilla kävellessämme törmäsimme useampaan baariin, jossa emme olleet jo käyneet, mutta jonne halusimme kyllä mennä. Aluksi ajattelimme tehdä listan baareista, joissa kävisimme. Sitten suunnittelimme jo liitutaulua asuntomme eteiseen – merkkaisimme siihen, missä pitäisi käydä, ihan vain, että tulisi sitten tosiaan käytyä. Aivan liian usein tulee sanottua, että tuonne sitten mennään, mutta unholaanhan nuo innostumiset äkkiä sitten arjen tullen vaipuvat.

Lopulta idea blogista ja seikkailumielisestä parilla kaljalla käymisestä selkeni tähän muotoonsa. Me haluamme käydä Kallion kaikissa baareissa ja kirjoittaa niistä teille. Me haluamme jakaa kokemuksemme kaikista näistä, kertoa oluen hinnan, hanasta löytyvät tuotteet ja hekumoida kapakkiloiden ilmapiirillä.

Urakan aloittaessamme toinen meistä on käynyt listaamastamme 88:sta baarista 67:ssa, toinen 54:ssä. Joissakin baareissa on tullut viihdyttyä paljon, mutta osa taas on ollut joko liian kaukana tai maineensa vuoksi liian kuumottava. Tämä karmaiseva virhe on kuitenkin korjattava, ja vuoden 2014 loppuun mennessä me olemme molemmat käyneet niistä kaikissa – yhdessä.

Sananen Kallion rajoista ja baariudesta

”Mä oon huomannu sellasen homman, et jos sä haluut vittu talven tullen ostaa Kalliost jostain niinku lapaset ni sellasii ei löydy. Siinä on kakskyt thaihierontaa, kakssataaviiskyt baaria ja Alko ja apteekki, mut yritäpä ostaa vaikka lapaset jostain ni ihan mahotonta.” – Teemu Bergman Radio Helsingin Hesa O Ygösen vieraana.

Laskimme. Ei baareja ole Kalliossa kuin kahdeksankymmentäkahdeksan. (Thaihieromoita on varmaan enemmän kuin kaksikymmentä.)

Heti tietysti joku kysyy, että miten määrittelette Kallion. Validi kysymys! Mietimme sitä itsekin. Virallisesti on olemassa Kallion kaupunginosa ja Kallion peruspiiri, mutta ne eivät kata sitä aluetta, josta normaalissa puhekäytössä Kallio-nimeä käytetään. Kadut ovat eri mieltä kuin byrokraatit.

Me päätimme noudattaa katujen esimerkkiä ja rajata Kallion seuraavasti: Etelässä raja menee Pitkässäsillassa, pohjoisessa Sturenkadun ja Teollisuuskadun kulmassa. Lännessä luontaisen rajan muodostavat junarata, Helsinginkatu ja Sturenkatu. Idässä Kallio päättyy Teollisuuskatuun ja Sörnäisten rantatiehen. Helppoa.

Entä mikä sitten on baari? Määritelmä on yksinkertainen: Baari on anniskeluravintola, johon mennään pääasiassa juomaan, vaikka ruokaa saman katon alta sattuisi saamaankin. Tästä syystä pizzapaikkanakin tunnettu Mäkikupla on listalla. Jokainen paikan päällä käynyt tietää, että suuri osa asiakkaista on tullut tuopin perässä. Toisaalta esimerkiksi Tuk tuk ei sovi määritelmään. Siellä syödään ja nautitaan ruoan yhteydessä juoma tai kaksi. Siis: Baarissa kalja on pääruoka, safka tulee siinä sivussa.

Tämän alueen ja määritelmän sisälle jää 88 baaria. Listan löydät täältä. Teimme sen itse, koska olemassa olevat sivustot (eat.fi, yelp.fi, yossa.fi) jättivät olennaisia juottoloita listaamatta. Lista päivittyy, sillä onhan vaikea kuvitella, että vuoden lopussa kaikki baarit olisivat vielä pystyssä saati samannimisiä kuin näin alkuvuodesta.

Tavoitteemme on käydä kaikissa Kallion baareissa juomassa parit kaljat. Se tekee yhteensä 176 tuoppia. Onneksi kalja on parasta.