5th Street Bar & Cafe

Sinikka Sivukirjastossa.

Juttua päivitetty 8.4. lukijoiden kommenttien perusteella.

Meillä ei (vielä) ole koiraa, mutta monilla ystävillämme on. Siksi erityisesti näin keväisin törmäämme tilanteeseen, jossa olemme menossa baariin, mutta joudumme muistelemaan, mihinkäs niistä saikaan viedä koiran.

Vuoden 2012 alusta laki on sallinut lemmikin viemisen ravintolaan, mutta toki omistaja voi tästä kieltäytyä. Moni ravintolanomistaja niin tekeekin, mutta etukäteen sitä on vaikea tietää. Monesti syy voi olla baarin työntekijöillekin vähän epäselvä, lukuisia kertoja on kuultu ”en tiedä saako, en ole omistaja”-tyyppisiä selityksiä.

Baarin etsiminen on muutenkin tylsää ja työlästä, eikä siihen haluaisi lisätä enää yhtään ”voidaankohan me tulla tänne”-muuttujaa. Ja vaikka lähes kaikille terasseille voi istua koiran kanssa, nämä parin plus-asteen kelit eivät oikein kannusta ulkona istumiseen.

Kysyimme viikonloppuna Twitterissä ja Facebookissa lemmikkiystävällisistä baareista ja saimme vastauksina seuraavanlaisen listan:

5th Street Bar
Heinähattu
Hilpeä Hauki
Kallion Seurahuone
Majava Bar
Molotow
Mucava
Musta Kissa
Om’pu
Pulmu
Rytmi
Sivukirjasto

Viimeksi mainitussa vietimmekin hyvän tovin sunnuntaina. Parhaimmillaan siellä oli samaan aikaan viisi koiraa. Hyvin tulivat toimeen keskenään, vieraisiin pöytiin huutelua oli vähemmän kuin perusbaarissa pääsiäissunnuntaina.

Listamme ei varmasti ole kattava ja kommenteissakin onkin suotavaa lisätä listaan koiraystävällisiä paikkoja. Tai siis eläinystävällisiä. Useimmin sitä kuitenkin koiran näkee baarissa eikä muita eläimiä. Joku kyllä tuolla ”facessa” sanoi nähneensä kissan ”päivävedellä” Hilpeässä Hauessa. Mikä lie erikoisuuden tavoittelija!

Jos meillä olisi koira, kävisimme varmastikin testaamassa baarit läpi. Yllä esitetyn listan lisäksi eläinystävällisiä paikkoja voi käydä tsekkaamassa Tassut kartalla -palvelusta, mutta niin kuin kaikissa muissakin nettipalveluissa, on siellä aika vähän sitä Kallion räkälähenkistä osastoa. Ehkä kukaan ei ole ollut niin hölmö, että olisi rakasta eläinystäväänsä yrittänyt viedä vaikka Relaxiniin. Eihän siellä halua käydä ihmisetkään.

Sandelshimmeli

”Tässä oli ennen pizzapaikka.” Lausee tulee sanottua ääneen tai mietittyä hiljaa itsekseen Kalliossa harva se viikko. Ja vielä useammin, jos pizzapaikan tilalle vaihtaa sanan baari. Gentrifikaatiosta eli keskiluokkaistumisesta on Kallion yhteydessä puhuttu viime vuosina kyllästymiseen asti, minkä takia on tehnyt mieli välttää aihetta tässäkin blogissa . Päästiin yli tusinaan baariin, ennen kuin oli pakko. Hyvinhän se meni.

Puheista huolimatta muutos on hidas. Sen kuitenkin näkee helposti, jos Kalliossa on asunut tai muuten aikaa viettänyt. Yksi esimerkki on ns. gentrifikaatiokulma eli Helsinginkadun ja Kaarlenkadun kulma, josta katosi yksi kaupunginosan räkäisimmistä räkälöistä, Kallion Kulma, ja johon ilmestyi kolme hyvin keskiluokkaista paikkaa: luomuruokakauppa ja kaksi ihanan söpöä kahvilaa. Sama tapahtui Flemarilla, josta kaatui (tai siis kai paloi) venäläisomisteinen Matushka, jonka tilalle tuli trendikäs Galleria Keidas.

Kaksi ja puoli vuotta sitten avattu 5th Street Bar & Cafe taistelee trendiä vastaan. Nimensä mukaisesti Viidennellä linjalla sijaitsevan baarin paikalla oli ennen pizzapaikka. Bar Trio -nimellä mennyt mesta oli peruspizzeroiden parempaa kastia, ja soveltuipa paikka oivallisesti myös kaljanjuontiin. Nyt tilalla on täysiverinen baari.

Piskuinen 5th Street – on muuten vaikea nimi, varsinkin jos pitää humalassa sössöttää kaverille puhelimessa – tasapainoilee kaikin tavoin uuden ja vanhan Kallion välitilassa. Yhdellä seinällä on puisia pubitauluja mainostamassa vanhoja panimoita, vastakkaista seinää koristaa koko seinän kokoinen mustavalkoinen kuva Kallion kulmista. Hanasta saa turvallista kolmos-Olvia (blogin ensimmäinen Olvi-ravintola!), mutta myös Sandelsin IV:tä, jotain parempaa siideriä ja Malmgårdin vaihtuvaa kausituotetta. Myös pullo-oluissa ja -siidereissä valikoima on pieni, mutta laadukas. Tarjolla on mm. kuumaa siideriä, jota en muista muualla nähneeni. Tai ei ole ainakaan koskaan tullut mieleen tilata.

Maanantai-iltana tiskin takana häärinyt keski-ikäinen nainen, varmaankin omistaja, hoitaa kaljanlaskemisen lisäksi myös musiikkipuolen soittamalla vinyyleiltä haluamiansa biisejä. Välillä musiikki hiljenee, kun levy kiertyy loppuun ja henkilökunta on ulkona tupakalla kaverinsa kanssa. Tunnelma on siis intiimi, mutta ei-ahdistavalla tavalla. Baarin henkeen liittyy oleellisesti se, että joka paikka on täynnä eri tavoilla päällepiirreltyjä Sandelsin lasinalusia. Niistä on tehty kattoon installaatio, tauluja seinille ja selailtavaa pöytiin. Naisen mukaan lasinalusiin piirtäminen lähti liikkeelle asiakkaista, ja koska baarin tehtävä on palvella asiakkaitaan, ostettiin baaritiskille värikyniä edesauttamaan taiteellisia pyrkimyksiä.

– Täällä ne istuvat välillä hiljaa kuin kirkossa, kun piirtelevät noihin, nainen kertoi.

Sandelspakka

Hyvin näyttää toimivan: lasinaluset ovat hauskannäköisiä. Ja mikä vielä tärkeämpää, ne tekevät baarista inhimillisen. Kalliossakin on liian monta paikkaa, jossa omistaja on vaihtunut, remontti on tehty – ja sielu kadotettu. 5th Streetissä on tehty päinvastoin, ja samalla säilytetty jotain oleellista Kalliosta. Jos tämä olisi baarien arvosteluun tarkoitettu blogi, antaisin Fifth Streetille täydet pisteet, tolv poäng.

Viidennen linjan tämä pätkä on muutenkin esimerkillinen pala Kalliota. Vierekkäin ovat osto- ja myyntiliike, thaikkuravintola Du Dii, Ville Valon isän pornoliike, tämä baari ja parturi-kampaamo. Kaikki eri-ikäisten asuinrakennusten kivijalassa. Vieressä on Kallion kirjasto ja Karhupuisto. Tässä on Kallion maantieteellinen ja samalla hengellinen ydin. Kaupunginosan henkeen kuuluu, minulle, olennaisesti se, että baarin – tai miksei vaikka ihmisenkin – ei tarvitse olla ollut paikalla ikuisesti ollakseen kalliolainen. Voi olla uusikin tulokas. Riittää, että ei ole liian siisti, sileä ja siveä.

Tuoppi: Olvia; 0,5 litraa; 4,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 13.