Kustaa Vaasa on kuollut

Voi jumalauta. Miksi? Tämä on hirveää.

Mietin pitkään, että jättäisin tämän tekstin noihin kuuteen sanaan. Tuollainen nimittäin oli ajatusketjuni, kun vietimme viime lauantaina noin 15 minuuttia uusitussa Kustaa Vaasassa.

Paikka on remontin myötä kustu täysin.

Lokakuussa 2014 Kustaa Vaasa meni kiinni, koska koko talo meni remonttiin. Kävimme silloin heittämässä Kusivaasille hyvästit ja jäimme odottamaan remontin valmistumista.

Koko tila on rakennettu uusiksi, vaikka vanhan Kustun tunnistaakin pohjaratkaisusta. Tiski on siellä missä ennenkin, samoin vessat. Se tiskin viereinen kulmapöytäkin on suurinpiirtein samanlainen.

Kaikki muu onkin muuttunut. Käsittämättömään suuntaan. Yleisilme on jostain syystä valkoisen ja oranssin yhdistelmä. Keittiön teräspinnat hohtavat avonaisen baaritiskin takaa pitkälle saliin. Seinille ja kattoon on kiinnitetty eurolavoja, jotka näyttävät siltä, ettei niitä ole ikinä käytetty. Ehkä ne on vartavasten sisustuskäyttöön tehtyjä design-eurolavoja. Se sopisi kuvioon. Kaikki salin pöydät ja tuolit ovat korkeita, joten tuolilla istuu kuin syöttöjakkaralla. Seinänvierustan loosissa istuessa tulee sellainen olo, että täällä ei saa olla kauaa.

(Kuvia voi käydä katsomassa instagramista tagilla #kustaavaasa. Tästä saa melko hyvän käsityksen uudesta tilasta. Paitsi että oikeasti se näyttää rumemmalta.)

Koko paikasta tulee itse asiassa sellainen fiilis, että istuu jonkin olevinaan trendikkään ravintolan ”loungessa” odottamassa, että pääsee syömään. Mutta ei, ei täältä pääse mihinkään. Paitsi onneksi pois.

Onpa mukavaa. Kuvassa myös surullisenkuuluisia eurolava.

Niin, periaatteessahan Kustaa Vaasassa istutaan ravintolan loungessa. Nykyään sieltä saa nimittäin ruokaakin. Ja minkälaista! Onko ÄIJJEMPÄÄ listaa nähty edes ABC:llä? Ajatteliko kukaan vanhassa Kustaa Vaasassa, että saisipa täältä 15 euroa maksavat lohipullat? Tai ylipäätään Vaasankadulla. Tai missään.

Kallion, tai vähintään Vaasankadun aidoimmasta, välittömimmästä, rennoimmasta paikasta on tullut ehkä koko Kallion paskin. Yhden käyntikerran perusteella en keksi yhtään syytä, jonka takia tulla uusittuun Kustaa Vaasaan takaisin. Vanhassa Kusivaasissa niitä oli lukuisia.

Se on ymmärrettävää, että remontin myötä paikan henki muuttuu. Uusia suuntia haetaan ja kaikenlaista kokeillaan. Mutta harvoin paikassa onnistutaan tekemään lähes sataprosenttinen tason alennus. Pari melkein positiivista asiaa uuteen Kustaa Vaasaan kuitenkin liittyy:

1. Vessassa kehtaa käydä paskalla, mutta sekin lähinnä hävettää. Ennen ei olisi uskaltanut – ja hyvä niin.
2. Kalja ei ole ihan niin kallista kuin olisi odottanut. Tuopin hinta on noussut maltilliset 30 senttiä, mikä on melko normaali vuosikorotus. Toisaalta: 0,4 litraisen tuopin myyminen hintaan 4,20 tarkoittaa oikean ison tuopin hinnaksi 5,25 euroa. Eli onhan se nyt ihan helvetisti, Kalliossa.

Hyvä mittari baarin viihtyvyydelle on seuraavanlainen: Jos sattuisit baariin vieraalla paikkakunnalla (ulkomailla tai kotimaassa) ilman mitään ennakkotietämystä, kiittelisitkö itseäsi valinnasta?

Uusittu Kustaa Vaasa epäonnistuu tässä testissä täydellisesti. Jos jossain Seinäjoella tai Münchenissä eksyisi tällaiseen baariin, sitä joisi kaljansa mahdollisimman nopeasti ja lähtisi etsimään seuraavaa paikkaa. Ja koko ajan vituttaisi. Niin kuin nytkin kävi.

Kustaa Vaasa saa meiltä tylyn tuomion: eipä tarvitse käydä enää koskaan uudelleen.

Se on sääli, koska vanha Kustu oli Vaasankadun parhaimmistoa. Kuten sanottua, kävimme viimeksi Kustaa Vaasassa juuri ennen remonttia. Kirjoitin miestenvessasta ottamani kuvan alle ”Tätä ei tule ikävä.”

Olin väärässä.

RIP Kustaa Vaasa. Oli hauska tuntea.

Tuoppi: 4,20 euroa; 0,4 litraa; Sandelsia.

Käytyjen baarien määrä: 65.

Viimeiset pari kaljaa Kustaa Vaasassa? Siltä näyttää.

Kustaa Vaasa Rest In Piss

Eräs tuttuni on Kustaa Vaasassa töissä ja kutsui minut kyseiseen baariin Olkiluoto-bileisiin juomaan Olkiluoto-drinkkejä. En hirveästi kiinnittänyt kutsuun huomiota, kunnes viime viikolla pari päivää ennen tapahtumaa huomasin, että Kustaa Vaasa on menossa putkiremppaan ja baari sitä myöten kiinni – ainakin remontin ajaksi.

No, ei tullut sitten kyseisenä perjantaina mentyä, mutta lauantaina päivällä kuitenkin.

Paikalla oli muitakin baaria kuoppaamaan tulleita janoisia. Oikeastaan kyllä tuntui siltä, että puolet asiakkaista oli esiintyjiä. Illalla kuopattaisiin myös Katriinamiesklubi, johon on vuosien saatossa tullut minullekin kymmeniä facebook-kutsuja, joihin olen aina vastannut ”maybe attending” ja aina sitten jättänyt menemättä. Tälläkin kertaa lähdettiin, kun soundcheckien loputon virta alkoi sattua korviin.

Tässä niitä soundin tarkistajia ja soittimien virittäjiä. Kaikki eivät mahtuneet edes lava-alueelle.

Mutta sitä ennen juotiin muutamat tuopit. Siihen Kustaa Vaasa on/oli oikein mainio paikka. Jotenkin baarissa on sellaista mukavan saluunamaista atmosfääriä, mutta kuitenkin nuorella otteella (vrt. Arizona), ja toisaalta välttäen Vaasankadun baarien liiallisen sekavuuden (vrt. Kallionhovi). Kustaa Vaasa on omassa ”Mihin baariin mennään?”-listauksessani aina jossain korkealla kakkostasolla: Ei niiden ykkösvalintojen joukossa, mutta niistä seuraavien baarien joukossa hyvä valinta. Useammin ei tullut käytyä lähinnä siksi, että paikka on ainakin viikonloppuiltaisin tupaten täynnä, jopa Kallion mittapuulla. Mietittiinkin pöytäseuralaisten joukossa, että Kustaa Vaasassa on varmaan useammin tullut juotua olutta takki päällä pöydän vieressä seisten kuin istualtaan pöydän ääressä.

Erityisen täynnä Kustaa Vaasa on ollut aina, kun baarissa on esiintynyt Laineen Kasperi ja Palava Kaupunki. Joulukuussa 2012 vietettiin Kusivaasin 50-vuotisjuhlia ja bändin keikkaa kuvailtiin näin: ”Helvetin pitkä keika, kolmella tupakkatauolla.” Olihan se. Ja bändin vapunpäivän keikat Kustussa ovat olleet ehkä hienoimpia koskaan näkemiäni. Toki vapunpäivänä on tullut oltua hyvässä humalassa, mutta myös huippuorkesteri ja täyteen ahdettu Kustaa Vaasa ovat luoneet täydellisen ympäristön riehakkaalle bailaamiselle. Eräänä vappuna ystäväni oli eturivissä, noin 20 senttimetrin päässä bändistä, ja itki, koska esitys oli niin voimallinen.

Kuvittele kuvaan n 150 ihmistä.

Se täytyy sanoa, että putkiremontti tulee tarpeeseen. Kustaa Vaasan lempinimet liittyvät aina jotenkin virtsaan: Kustu, Kusivaasi jne. Eikä syyttä: Miesten vessa on varmasti Kallion kauheimpia. Järkyttävä kusen ja viemärin haju ei niinkään leijaile ilmassa, vaan väkivaltaisesti miehittää sitä. Ilmassa on varmasti enemmän eritteitä kuin happea. Yleensä arvostan täyteen tägättyä vessaa, mutta Kustaa Vaasan vessassa aistit ovat muutenkin jo niin herkillä, että seinät tuntuvat kaatuvan päälle.

Mutta tämä kauheudessaan klassikoksi yltänyt vessa on nyt sitten remontin yhteydessä mennyttä. Ehdotankin perustettavaksi Kustaa Vaasa Hall of Famen. Siihen pääsevät kaikki, jotka ovat käyneet paskalla Kusivaasin miesten vessassa. Saavutus, joka mielessäni vertautuu ylväimpiin urotekoihin, mutta myös hirvittävimpiin veritöihin. En tekisi itse, mutta pakko arvostaa.

Tuoppi: 3,90 euroa; 0,4 litraa; Sandelsia.

Käytyjen baarien määrä: 28.

Tätä ei tule ikävä.

Synttäribileet Pacificossa

”Tavallisesti sangria tehdään punaviinistä ja sitrusjuomasta, ja siihen lisätään viipaloituja hedelmiä.”

Täytin sunnuntaina 29 vuotta. En osaa sanoa onko se paljon vai vähän.

Synttäreitä piti tietysti juhlistaa, joten järjestin bileet Pacificossa. Olen tehnyt samalla tavalla viimeiset viisi tai kuusi vuotta, tosin yhden hairahduksen tein Mascotiin kaverin pyynnöstä. Pacifico on siitä hyvä synttäripaikka, että siellä on paljon tilaa ja – joinain aikaisempina vuosina, kun olen jaksanut tehdä varauksen etukäteen – on baari tarjonnut juomatarjouksia. Tällä kertaa niitä ei tosin tarvittu, koska Pacificossa on nykyään alkuillasta (kasista kymmeneen) juomien hinnat alempia muutenkin. Sangriakannu kympillä, ei paha.

Synttäribileille sopivaksi Pacificon tekee sekin, että se on alkuillasta baari, joka tarjoaa myös ruokaa, ja viikonloppuna loppuillasta enemmän bailupaikka. Musa on yleensä jotain laaajasti ajateltuna ”rytmimusiikkia”, tällä kertaa latinomeininkiä ja esim. viime vuonna reggae-henkisempää. Jotkut vieraat valittivat liian kovasta metelistä, mutta itse taisin päätyä niin sanotusti tanssilattialle pyörähtelemään.

Syömäni lime-minttu-falafel-hampurilainen oli erittäin hyvä – vaikka pudotinkin siitä puolet kengilleni – ja sangria riittoisaa, vieraita paljon ja lahjoja vähän. Niin kuin aikuisten syntymäpäiväjuhlilla kuuluukin. Aamulla olikin sitten vähintään vuotta vanhempi olo. Mehujäätä kului. Juotiin parit mimosat. Kyllä se siitä helpotti. Olipahan aikaa miettiä, että mitä vanheneminen tarkoittaa.

Olen elänyt kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Välillä se tuntuu paljolta, toisinaan taas hirvittävän vähältä. Kovasti puhutaan kolmekymppiseksi asti jatkuvasta nuoruudesta. Sain äskettäin uuden duunipaikan ja olen edelleen vähän hämmentynyt, että näin nuori ja näin vähäisellä kokemuksella otetaan suoraan asiantuntijatehtäviin. Mietityttää olenko valmis.

Toisaalta Tupac Shakur oli kuollessaan 25, Janis Joplin 27 ja Heath Ledger 28. He saivat käsittämättömän paljon aikaan liian lyhyessä ajassa. Että ehkä 29-vuotiaanakin voi olla pätevä jossain. Ja silti voi bailata kuin nuorempikin parikymppinen. Darrat vain on pahempia.

Tuoppi: Sandelsia; 0,4 litraa; 4,50 euroa.

Käytyjen baarien määrä: 9.

PS. Pacificossa kannattaa käydä myös brunssilla lauantaisin ja sunnuntaisin,  se on yhden kerran perusteella oikein onnistunut kokonaisuus, varsinkin hintaansa nähden (14,90 e). Niin ja vaikka keskiviikkoisin pelaamassa pöytäfutista eli kikkeriä, koska keskiviikkoisinkin on ne samat halvat hinnat (kannut 10 e, shotit 3 e, viinipullot 12 e ja kuoharipullot 15 e). Huomioida kannattaa myös se, että Pacifico eli Passari on auki vain keskiviikosta eteenpäin klo 20-02. Ei siis sovellu alkuviikon tai keskipäivän kaljoitteluihin.