Fitness ja fitness ja fitness. Fitness myy lehtiä ja myy kananmunia ja banaaneja ja kaikenlaisia vaikka millä kyllästettyjä mukaruokaisia etäisesti suklaalta maistuvia epäpatukoita. Ihmiset kulkevat kaduilla urheilulenkkareissa ja juoksutrikoissa*, koska ollaan kiireisiä ja eletään terveellisesti.
No. Me kävimme tekemässä muutamia hauiskääntöjä Sabassa. Saban mehevän kokoisen ja tuhdin lasisen litran tuopin juominen kun käy ihan hauistreenistä.
Saba on outo paikka. Se on paitsi Alankomaihin kuuluva saari Karibianmerellä, myös pizzaa, kebabia ja intialaista ruokaa myyvä ravintolamainen baarintapainen Helsingin Hämeentiellä. Karibianmerellä sijaitsevassa saaressa lienee outoa se, että se on osa Alankomaita. Hämeentien Sabassa outoa on ehkä kolme asiaa:
- Olut on halpaa. Hämmentävän halpaa.
- Saman paikan omistajat omistavat myös Hämeentiellä sijaitsevan Punk shopin. Sabassa on kaksi korttimaksupäätettä, joista toinen tulostaa kuitin Punk shopin nimellä, toinen Saban nimellä. Joku asiakas oli tästä kuulemma joskus mennyt ihan paskaksi.
- Onko tämä nyt ravintola vai baari? Yleensä paikan statuksen pystyy päättelemään siitä, onko asiakkailla edessään edessään tuopit vai lautaset, mutta täällä se on jotenkin mahdotonta. Usein on molempia, mutta toisinaan vain tuoppeja. Joskus vain ruokaa. Mitä tästä nyt ajattelisi.
Syy, miksi tekisi mieli sanoa Sabaa baariksi, on olut. Sen hinta ja tuopin koko. Nöyristelemätön litran tuoppi kultaista mallasjuomaa maksaa ilta-aikaan alle vitosen. ”Alle vitosen” on tässä yhteydessä kyllä häpeilemättömän Simo Vaatehuoneelta moro -henkistä kuluttajan kusetusta, sillä hintahan on vain sentin vaille viisi euroa. No, sentti sinne tänne (that’s what she said -vitsi tähän) elikkäs 4,99 euroa.
Litran tuopin juominen on oma taiteenlajinsa, sillä liian leppoisasti juotuna olut ehtii väljähtyä. Rivakka tahti mahdollistaa nautinnollisen oluttuokion, sillä harvempi nauttii väljähtyneestä ja lämpimästä mallasjuomasta.
Puolen litran tuoppi litran tuoppien rinnalla. Miksi enää koskaan ostaisin puolen litran tuoppia? Katso nyt sitä. Nolo.
Houkuttiko meidät Sabaan pariinkin otteeseen mahtipontinen litran tuoppi, vaiko bloggaajan väkevä vakaumus välittää lukijoilleen paras mahdollinen mielikuva – en tiedä. Muutamaan kertaan tuli Sabassa käytyä, minkä myötä asiakaskunnan koostumuskin muotoutui mielissämme aika selkeäksi. Paljon nuoria. Jopa niin nuoria, että itsensä näin kolmekymppisyyden kynnyksellä tunsi jo hyvinkin vanhaksi.
Yhtenä iltana viereisen pöydän seurueeseen kuului muutama nuori mies ja pari nuorta naista. Noin kello 20.30 lokakuisena iltana aurinkolasit päässään Sabasta poistunut mies huusi lähtiessään naiselleen muutaman litran tuopin kumottuaan. Nainen jäi pöytään nyyhkimään muiden seurueen jäsenten kanssa.
Pakko jotenkin siitä kaikesta mulkkuudesta huolimatta ihastella sitä nuoren miehen omistajan elkein paikalta poistumista: aurinkolasit, mies hei. Lokakuussa. Illalla.
Saban WC-pönttö toivottaa urean tervetulleeksi.
Toisena iltana viereiseen pöytään pölähti todella nuorten miesten (voisi kai puhua jopa pojista) ryhmittymä, joiden keskustelu oli niin kliseisen taidelukiolaista, että hampaita vihloi. Samaisena iltana nuorten miesten lähdettyä paikalle saapui pari keski-ikäistä miestä, jotka olivat selkeästi tulleet Sabaan varta vasten Suomi-Romania-jalkapallopeliä katsoakseen.
Sabassa on myös ystävällinen palvelu. Kaljamme meille tarjoillut mieshenkilö veloitti korttiostomme ja kertoi pienen anekdootin henkilöstä, joka oli joskus ottanut poliisiin yhteyttä huomattuaan nettipankissa mystisen Punk shopin veloittaneen hänen tiliään. Lopulta selvisi, että Sabassa oli käytetty Punk shopin nimissä ollutta maksupäätettä.
Onneksi ei ole itse tullut koskaan krapulaspäissään soiteltua poliisille.
Maailma näyttää paremmalta paikalta litran tuopin pohjan läpi katsottuna.
*Tunnustan käyneeni kolme kertaa elämässäni baarissa urheilutrikoissa. Jokaisella kerralla syy näennäiseen sporttisuuteeni on ollut se, että olen tullut suoraan treeneistä. Ei edes hävetä. Olen haissut sen verran pahalta, että kukaan ei ole luullutkaan minun olevan trendikäs CITYSPORTTARI vaan ihan ehta hikiputte.
Tuoppi: Lapin kultaa 0,5 l; 2,99 euroa. Kallion halvin! 1 l; 3,99 euroa, paitsi kello 15:00 jälkeen 4,99 euroa. Halvin litrahinta!
Pari kaljaa 