Kaikenlaista paskaa rakastamisesta

”Kyllä se varmasti minua rakastaa – se sanoo sen joka päivä” ja muita lukuisia paskalauselmia ihmiskunnan historiasta. ”Kyllä se mua rakastaa, näkeehän sen tästä sormuksestakin!” Jaa, että mitä? Leimaan kaiken tämän paskaksi.

Näitä kaikenlaisia mitättömiä esineiden hankkimisia ja kaikenlaisen paskan lärpättämistä sitä kuulee ja näkee ja tietää toisten kokeneen, mutta en oikein jaksa uskoa noiden määrittävän sitä ihmisen toista kohtaan tuntemaa rakkaudellista kokemaa järin väkevästi. Läpäläpä, silmäsi ovat kuin metsälammet, lärpän lärpän, tässä sulle kukkia. Mutta että MITÄ MITÄ ja milloin se rakkaus sitten mitataan?

Antakaas, kun minä kerron teille, tytöt ja pojat. Rakkauden tarkin mittari on darra. Sellainen oikein jykevä, kaiken alleen peittävä synkeä könkelö. Sellainen, kun toivoisi, että vaipuisi vaikka vittu koomaan, kun eläminen tuntuu niin jumalattoman kivuliaalta hapuilulta. Sillä se mitataan, että onko lempee.

Nyt luulette, että ”ai sikskö ku niinku haisee siis pahalt ja niinku valittaa ja sillee?” NO EI. Vaan koska näissä krapulaisissa kivuntuskaisissa houreissa ja vanhalta viinalta kieltämättä lemahtaessaan toisen ihmisen teot painavat eniten. Etenkin, kun samanlainen kokonaiskehollinen kivun ja tuskan tuntemus kouristaa kummankin yksilön tomumajaa aivan yhtäläisen yltäkylläisesti.

Jaa, että juujuu, teot kertovat tunteista. No tietenkin! Mutta juuri siitä syystä darraiset teot kertovat tunteista aidoimmin ja vahvimmin. Darrassa rakkaus mitataan! Kun se kumppani koipii itsekin darrasta värisevänä ihmisrauniona oksennusta pidätellen kauppaan noutamaan mehujäätä ja vissyä mielitietylleen, on kyse jostakin suuresta. Kun se ihana sydämesi prinssi hipsii hakemaan nöpöhöösilleen könkelökebua ja juoksee matkan kotiin vain saadakseen krapulan lujissa kourissa kouristelevan prinsessaisensa selviämään henkiin hieman nopeammin, ei minkään lajin sormuksia tarvita.

Jos oman hanipuppeloksen rakkauden vahvuus epäilyttää, Krapulaprofessori kehottaa testaamaan tunteen voimakkuutta kunnon könkelössä.

Hyvin varusteltu pakastin on toimivan parisuhteen merkki.

Hyvin varusteltu pakastin on toimivan parisuhteen merkki.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Kaikenlaista paskaa rakastamisesta

  1. Joo. Rakkaus on teonsana. Tän blogin perusteella teitä vois pitää sellasena dekadenttina alkoholistipariskuntana, joka tekee mitä tahansa saadakseen julkista huomiota.

    Tykkää

    • Mulle tulee dekadentista alkoholistipariskunnasta, joka tekee mitä tahansa saadakseen julkista huomiota, lähinnä mieleen Matti & Mervi. Kiitos?

      Tykkää

  2. Mulle tuli vaan mieleen Pentti ”Pena” Saarikoski ja ex-vaimo Tuula. Tosin, Pena taisi hoitaa sen juomisen yksin.

    Ehkä sinä olet enemmän asian ytimessä. 🙂

    Tykkää

    • Mun mielestäni on jotenkin hassua ajatella, että haettais jotain ”julkista huomiota” tekemisillämme. Juomme kaljaa, perustimme blogin. Kaikki ohessa tapahtuva on jo aika kaukana meidän hallinnastamme.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle tomistro Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s